Raamatun piilossa oleva helmi: nimistä nousee rukous

Hemanin kotona on täytynyt olla kova vilske. Kenties siinä vaiheessa, kun neljästoista poika syntyi, taloon odotettiin jo ensimmäisiä lapsenlapsia. Jumala oli siunannut perhettä runsaasti. Tosin kenties Heman oli iloinen nuorimmasta pojasta myös toisesta syystä: vuosia kestänyt projekti oli päätöksessään, runo oli valmistunut.

Aikakirjat ovat mielenkiintoinen ikkuna Israelin kansan historiaan, mutta se luo samalla pohjaa kansan palaamiselle pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa. Siinä on useita pitkiä nimiluetteloita, jotka eivät suinkaan ole turhia: ne osoittivat silloisille lukijoille ja kuulijoille esimerkiksi, minne kunkin suvun piti asettua asumaan, ja mitkä tehtävät heille kuuluivat.

Hemanista ja hänen pojistaan kerrotaan, että he olivat kuningas Daavidin asettamia ylistyksen johtajia (1. Aikakirja 25:1–8). Pojista olikin Hemanille suuri apu, sillä heitä oli neljätoista: Bukkia, Mattanja, Ussiel, Sebuel, Jerimot, Hananja, Hanani, Eliata, Giddalti, Romamti-Eser, Josbekasa, Malloti, Hotir ja Mahasiot.

Nimiluettelo ei ensisilmäyksellä juuri herätä nykysuomalaisen lukijan mielenkiintoa, kunnes huomaa hauskan, ikään kuin piilotetun yksityiskohdan. Heprean kielellä viimeiset kahdeksan nimeä voidaan periaatteessa lukea myös rukouksena, jossa pyydetään syntejä anteeksi, tunnustetaan usko Jumalaan, ja tavoitellaan hänen läheisyyttään.

Rukous sopii hienosti ylistyksen johtajan suuhun. Ja silti, poikien nimet on loppujen lopuksi tarkoitettu nimiksi nimiluetteloon, ja sellaisenaan ne käännökseen kirjoitetaankin.

Rohkaiskoon kuitenkin tämä ”Hemanin perintö” sinua tänä syksynä!

Chris Pekka Wilde on joensuulainen kielitieteilijä, joka työskentelee Itä-Afrikassa käännöskonsulttina mm. Mikkelin vapaaseurakunnan kannattamana.