KUKKARON NYÖRIT AUKI

Tämä kirjoitus on suunnattu sinulle, joka jo tunnet Isän Jumalan ja hänen poikansa Jeesuksen Herranasi ja Vapahtajanasi. Kirjoitan antamisesta. En tarkoita tällä teetä ja sympatiaa, vaikka sitäkin tarvitaan. Puhun rahasta, kymmenyksistä ja näkyvästä materiaalista. Kasvoin “ottotyttönä” hengellisessä perheessä, jossa alusta asti näin antamisen elämäntapana. Hengellinen isäni Upe ei antamisessa pihistellyt. Hänellä oli tapana lävistää maksamattomat laskut kirjoituspöydällään olevaan metalliseen piikkiin, jossa luki “heitä murheesi Herran huomaan”. Koskaan ei yhtään laskua jäänyt maksamatta. Näin ja opin, että antaminen oli yhtä luonnollista kuin rukous ja raamatunluku. Joten minustakin tuli antaja ja saaja. Se on toiminut kaikki nämä 30 vuotta. Siis toiminut millä tavoin? Sillä tavoin, että MITÄÄN ei ole koskaan puuttunut, sillä Herra on ollut minun Paimeneni, ja on sitä vieläkin. Tähän on helppo huudahtaa ”aamen!”, jos on aina ollut säännölliset tulot, maat ja mannut. Minulla ei ole koskaan semmoisia ollut, eikä todennäköisesti tule olemaankaan, koska perintöosani on Jumala. Eli lottovoitoista suurin. Jumala opetti minut uskoni alkuaikoina elämään uskon varassa. Samaan aikaan maksoin kuitenkin kymmenyksiä, uhreja ja anteja. Edelleenkään mitään ei puuttunut. Sain AINA sen, mitä tilanteeseen tarvitsin, ja enemmänkin. “Satakertaisesti”, niin kuin Jeesus lupasi. “Etsikää ENSIN Jumalan Valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan”. TOIMII! Minun pitäisi kirjoittaa kokonainen kirja Jumalan uskollisuudesta tarpeiden täyttäjänä, silloin kun suostumme Valtakunnan ehtojen ja lakien alle. Voin luvata, että Taivaallinen Pankki ei nuku eikä torku! Meidän pitäisi olla alttiita antamaan aina ja joka paikassa silloin, kun Henki siihen kehottaa, ja olla vain “the giver”, eli antaja, niin kuin eräs etelä-afrikkalainen pastori kerran totesi. “Herra avaa sinulle taivaan, runsaan aarrekammionsa...” (5 Moos. 28:12) Vuosia sitten odotin Las Palmasin bussiasemalla bussia. Luokseni tuli rähjäinen ja alkoholisoituneen oloinen kaveri pyytämään, että ostaisin hänelle sämpylän viereisestä kahvilasta. Kun olin jo menossa ostamaan, Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle 50 euroa”. Avasin kukkaron nyörit, ojensin rahat, ja sanoin: “Tämä raha on Jeesukselta Kristukselta”. Hän purskahti hillittömään itkuun ja murtui täysin. Ilmeni, että hän oli erään seurakunnan entinen pastori. Jouduin hyppäämään bussiin ja hän jäi sinne seteli kourassa itkemään. Tuhlaajapoika sai kokea Isän hyvyyttä, ja toivottavasti sitä myöten palata takaisin Lammastarhaan. “Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse ottaa lainaa. Herra tekee sinut pääksi eikä hännäksi” (5 Moos. 28:12-13). Anneli Salin

KUKKARON NYÖRIT AUKI