Koto on aina koto

Tällaisella omaan lapsuuteeni liittyvällä toteamuksella, haluan tervehtiä sinua lukijani. Muistan omasta lapsuudestani kuinka ensimmäisen kerran pääsin ”ulkomaanmatkalle” Helsinkiin. Se oli maalaispojalle melkoinen kokemus! Matka oli mielenkiintoinen ja näin silloin ensimmäisen kerran pääkaupungin vilinää sisareni opastuksella. Tämä viikon mittainen matka oli tietysti monessa mielessä unelmien täyttymys, mutta samalla huomasin ikävöiväni omaa syntymäkotiani, äitiä ja isää sekä tuttuja ja turvallisia asioita sieltä. Päästyäni takaisin omaan kotiini tuolta matkalta, niin ensimmäiseksi tietysti piti halata äitiä ja sen jälkeen käydä katsomassa kaikki tutut paikat, ovatko ne ennallaan. Siihen aikaan minulla oli myös oma lemmikkieläin, vähän äkäinen pässi, jota tietysti piti päästä halaamaan! Koto on aina koto, tuli todeksi. Se merkitsi turvallisuutta, läsnäoloa, kuulluksi tulemista, tuttuja asioita, joita kaipasi sekä paljon muuta. Vielä nytkin aikuistuttuani koen samaa iloa ja rentoutta kun tulen omaan kotiin. On hienoa, että voi käydä tapaamassa ihmisiä, katsella uusia maisemia, nauttia hyvästä seurasta, mutta sittenkin siinä on jotain mahtavaa kun tulee omaan kotiin takaisin. Ei ole turha tuo sanalasku; ”oma koti on kullan kallis”. Seurakunta, joka tuntuu kodilta Olet ehkä törmännyt tähän sloganiin katsellessasi seurakuntamme mainoksia. Tuo slogan syntyi oikeastaan monen seurakunnassa käyneen ihmisen toteamuksen kautta. Olimme uudistamassa seurakuntamme tiedotuslehden ilmettä ja siinä se sitten aivan kuin lopullisesti napsahti paikalleen; ”Seurakunta, joka tuntuu kodilta”. Se laitettiin tiedotuslehden kanteen ja siitä tuli usealta taholta hyvää palautetta. No mikä tekee seurakunnasta kodin? Kokosin tähän eri henkilöiden toteamuksia. Seurakunnasta tekee kodin ihmiset, joita on eri-ikäisiä lapsista aina vanhuksiin, ilmapiiri, välittäminen, huomaaminen, keskinäinen yhteys ja rakkaus, Raamatun sanaan pitäytyminen, musiikki ja mahdollisuus osallistua erilaisiin asioihin. Tässä vain joitakin kommentteja, joita olen saanut asian tiimoilta. Kotiin on mukava tulla koska tietää, että siellä voi olla oma itsensä. Voi jakaa asioita, pyytää rukoustukea, purkaa sisäistä reppua, saada vahvistusta elämän eri kysymyksiin, oppia tuntemaan Jeesusta yhä enemmän. Seurakuntana haluamme olla tarjoamassa ihmisille hengellisen kodin, jossa saa olla oma itsensä, tuntematta oloaan ulkopuoliseksi. Se on tietysti haaste, mutta siitä tahdomme pitää kiinni; opetella ja kasvaa Jumalan tuntemisen kautta. Raamattu puhuu siitä, että jokaisella uskovalla tulisi olla hengellinen koti. ”Yksi puu ei kauan pala” mutta kun se saa ympärilleen muita, liekki ei sammu niin helposti. ”Koto on aina koto” on hyvä periaate pitää mielessä, sen vajavaisuudesta huolimatta ja tulla yhdessä rakentumaan Jumalan lapsina, toinen toistamme tukien, seurakunnan keskelle. Efes.4:11-16
”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” Sinua siunaten, Hannu-pappi

©2020 MIKKELIN VAPAASEURAKUNTA * Savilahdenkatu 26, 50100 Mikkeli *