Vaivannäköä

Muutama viikko sitten, kun kävimme mökillä, laskin verkot järveen. Tarkoituksenani oli saada ”roskakalaa”, eli lähinnä särkiä, joista voisin valmistaa kalasäilykettä, tölkkikalaa. Ohjeen mukaan kalat perataan, pilkotaan lasipurkkeihin, joihin lisätään öljyä, pippuria, sipulia, suolaa sekä paseerattua tomaattia. Sitten laitetaan kannet kiinni ja asetellaan uuniin viideksi tunniksi noin 120 asteen lämpöön. Kaloja tuli hyvin, ja särkien lisäksi joukkoon mahtui puolikiloinen ahven ja isohko kirjolohi. Lopputulos oli loistava, aivan älyttömän hyvää säilykettä. Tuohon reseptiin lisäsin vielä valkosipulin, ja se kävi siihen todella hyvin. Syy, miksi tämän haluan kertoa, on se, että saadaksemme jotakin mitä haluamme, joudumme näkemään vaivaa. Tölkkikalan tekeminen oli aika ison työn takana, kun mukaan lasketaan esivalmistelut verkkojen selvittämisineen. Nykyisin saamme paljon nopeasti ja helposti, on pikaruokaloita ja kauppoja. Voimme tyydyttää tarpeemme nopeasti ja vaivattomasti. Mutta mikäli haluamme jonkin asian ja joudumme näkemään vaivaa sen eteen, arvostamme sitä enemmän. Erään kirjan kirjoittaja kertoi, kuinka häneltä kysyttiin lehteen ruokareseptiä maistuvasta ruuasta. Hän kertoi, kuinka he oman ja ystäväperheen kanssa lähtivät aikoinaan retkelle luontoon. Kohteena oli takuuvarma kalapaikka, mukana leipää ja kalojen valmistamiseen tarvittavat välineet. Kaloja ei kuitenkaan alkanut tulla. Lapset tuskastuivat ja söivät kuivaa leipää nälkäänsä. Paikkaa vaihdettiin, mutta kalaa ei tullut. Lopulta illalla alkoi kalaa tulla. Kaikilla oli niin nälkä, että nuo kalat maistuivat parhaalta kala-aterialta ikinä. Aika voi kullata muistot, mutta varmasti tuolla retkellä mukana olleet muistavat sen lopun ikänsä. Loppujen lopuksi kaiken saaminen helpolla ei ole meidän parhaaksemme. Myös ihmisen henkinen ja hengellinen kasvaminen tapahtuvat mukavuusalueemme ulkopuolella. Jotkut käyttävät mukavuussektorin ulkopuolisesta alueesta nimitystä oppimisalue, jossa tapahtuu kaikki uuden oppiminen. Elämän ei tulisikaan olla pelkkää mukavuusalueella lekottelua. Ruumis, mieli ja henki toimivat yhdessä. Ihmisruumiin sisäisiä toimintoja ohjailevat monet automaattiset refleksit, mutta sen tahdosta riippuvaa toimintaa kontrolloi mieli. Ihmisen mieli taas odottaa saavansa johdatusta elämiseen ja Jumalasuhteen hoitamiseen. Jos elämme Pyhän Hengen johdatuksessa, olemme oikealla tiellä, ja lopputulos tulee olemaan hyvä. Paljon vaivaa tulemme kuitenkin kohtamaan ja näkemään, mutta silti se on paras ja ainoa oikea tie meille kaikille. Runsasta siunausta elämääsi toivottaa Vesa Nyrhinen

Vaivannäköä