Vilma Laaksovuori
- 4. toukok. 2020

Ihmeitä tapahtuu!

”Äiti missä se karttakirja on?” kysyi neljävuotias tyttäreni. Hän oli saapunut huoneestaan apean näköisenä. Hörppäsin Earl Grey teetäni ja kysyin: ”Tarkoitatko sitä tosi isoa karttakirjaa, joka on huoneessasi?” Ja sitä hän nimenomaan tarkoitti.

Tiesin heti missä karttakirja on. ”Eikös se ole siinä legojen vieressä, niin kuin aina?” Tyttäreni pudisti epätoivoisena päätään: ”Ei ole äiti! Määää en löydä sitä mistään!” Kehotin häntä kuitenkin katsomaan vielä kerran.

En ehtinyt juomaan kuin muutaman hörpyn, kun hän tuli jo takaisin kantaen suurta, hänelle hyvinkin painavaa karttakirjaa. Hän huudahti iloisena: ”Ihmeitä tapahtuu!” ja hymyili sisimpääni asti. Sitten hän levitti karttakirjan sohvalle ja alkoi tutkimaan sitä. Minä jäin teeni äärelle ihmettelemään tyttäreni sanavalintoja...

Aloin pohtimaan ihmeitä, mutta kohtasinkin oman kiusaantuneisuuteni. Huomasin, että jokin häiritsi minua. Hetken jopa jo säikähdin, että enkö enää uskokaan ihmeisiin? Mutta ei, kyse ei ollut siitä. Sisälläni alkoi prosessi. Prosessi, jonka vuoksi minun oli vaikea kirjoittaa. Prosessi, joka sai minutkin huutamaan: ”Mää en löydä sitä mistään!”. Prosessi, jota en oikein vieläkään osaa sanoittaa. Yksi sana kuitenkin nousi mieleeni: kyynisyys.

Kielitoimiston sanakirja luettelee kyynisyyden tarkoittavan pilkallisuutta, välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja julkeutta. Synonyymit.fi sivusto mainitsee sanalle 'kyyninen' useita synonyymeja; esimerkiksi kärkevä, ivallinen ja epäluuloinen. Mutta ihmettelet varmaan, miten ihmeessä onnistuin hyppäämään ihmeistä kyynisyyteen? Kyynisyys on ollut minulla turhan herkässä viime aikoina, ehkä jopa viime vuosina.

Törmätessäni itselleni hieman vieraamman henkilön jakamiin hengellisiin kokemuksiin, olen saattanut suhtautua niihin hyvinkin negatiivisesti. Ja totta puhuen, selaillessani sosiaalista mediaa, en ole välttämättä edes vaivautunut lukemaan esimerkiksi parantumisihmeistä ja profetioista. Olen vain olkaani kohauttaen ja hymähtäen siirtynyt eteenpäin. Älä ymmärrä väärin. Samaan aikaan olen kyllä uskonut ihmeisiin ja jopa ihmisiin, mutta sangen valikoiden.

Aina ei ole ollut näin. Muistan ajan, kun uskoin lähes kaiken mitä ”oikeilla” kristillisillä sanakäänteillä ja tavoilla kerrottiin. Mitä oli tapahtunut? Ehkä varautuneisuus oli päässyt hiipimään toisten ja omienkin ylilyöntien tai jopa suoranaisten valheiden kautta. Tai kenties ”korvani” olivat vain jääneet pitkäksi aikaa putsaamatta.

Kyynisyyteni ei ensisijaisesti liittynyt ihmeisiin, niiden mahdollisuuteen, vaan ihmeistä kertoviin ihmisiin. Toki tätä kautta olen ohittanut myös monet ihmeet. Mutta mikä minä olen ollut tuomitsemaan ihmeitä ja ihmisiä? En voi perustella asennettani edes Paavalin kehotuksella koetella kaikkea (1. Tess. 5:21), sillä epäluuloisuuteni vaikutti jo etukäteen, ei suinkaan jälkikäteen.

”Koettelemiseni” keskittyi herkästi lähinnä vain ihmisiin ja ilmaisutapoihin, ei suinkaan Raamatun sanaan. Olin siis tullut pitkän matkan toisesta ääripäästä toiseen. Oli aika kulkea joitakin askeleita takaisin päin. Oli jälleen aika tehdä parannusta. Jumala on voimallinen toimimaan monin eri tavoin monien toisilleen erilaisten ihmisten elämissä. Ihmeitä todella tapahtuu!

Lähteet:

Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus.

Saatavilla: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/kyyninen

Synonyymit.fi. Saatavilla: https://www.synonyymit.fi/kyyninen

Ihmeitä tapahtuu!

Viimeisimmät päivitykset