• Lotta Pylkkänen

Jumala ei ole ilon tappaja...

...vaan sen keksijä ja tekijä!

Poikamme kävi rippikoulun tänä kesänä ja se sai minut muistelemaan omaa teini-ikää. Elin aika suojattua elämää lapsena ja olenkin sanonut usein puolileikilläni, että ns. kasvoin tynnyrissä. Siitä olen tosin näin jälkikäteen todella kiitollinen, mutta silloin sitä ei ymmärtänyt eikä osannut oikein arvostaakaan, ikävä kyllä.


Maailma veti puoleensa. Elämä oli edessä ja tulevaisuus tuntui kiinnostavalta ja jännittävältä. Halusin kokeilla kaikkea ja elää vapaana. Ajattelin, että uskovien elämä on tylsää ja että ehdinhän minä sitten myöhemmin elää uskovaisena, kunhan ensin juhlin ja pidän hauskaa.


Voisinpa sanoa 15-vuotiaalle itselleni, että ei kannata, lähde heti seuraamaan Jeesusta! Lisäksi se on todella vaarallinen ajatus, koska kukaan meistä ei tiedä milloin täältä on aika lähteä, sen tietää yksin Taivaallinen Isämme. “Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen!” (Ps. 39:5)

Kuuntelen usein Jukka Norvannon loistavia opetuksia Raamattu kannesta kanteen -sovelluksessa käydessäni koiran kanssa lenkillä. Eräs hänen opetuksensa Psalmeista 118:4-119:48 käsitteli sitä, miten vaikea monen nuoren on lähteä seuraamaan Jeesusta ja mikä siihen voisi olla syynä.


“Miten nuorukainen pysyy oikealla tiellä? Siten, että noudattaa sinun sanaasi. Koko sydämestäni minä kysyn sinun tahtoasi, älä anna minun eksyä käskyjesi tieltä. Minä talletan kaikki ohjeesi sydämeeni, etten rikkoisi sinua vastaan.” (Ps. 119:9-11)

Norvanto sanoo: “Nuoruudessa teemme elämäämme perusvalinnat. Nuorena pelottaa ajatus siitä, että jotakin erinomaista jää kokematta, jos noudattaa Jumalan säädöksiä. Se onkin paholaisen tehokkaimpia keinoja estää nuorta tulemasta Jumalan luokse. Jeesus kutsui paholaista valheen isäksi. Se tarkoittaa sitä, että kiusaaja kyllä lupaa ihmisille maat ja mannut, jos saa tämän sillä tavalla hylkäämään Jumalan tahdon.

Valheen isä ei kuitenkaan koskaan lunasta lupauksiaan. Sen sijaan Jumalan tahtoa vastaan noussut ihminen joutuu kuulemaan saatanan syytöksiä siitä, että kaikki on nyt lopussa, mitään paluuta ei ole. Anteeksiantoa on turha toivoakaan. Itsesyytösten tilassa niitäkin valheellisia vakuutteluja on hyvin helppo uskoa. Kuitenkin Jumala puhuu totta, kun hän sanoo, että onnellinen on se, joka vaeltaa Hänen tahtoaan etsien (Ps. 119:2-3).

Jumala tahtoo antaa meille hyviä lahjoja ja silloin kun niistä tullaan osallisiksi hänen tahtonsa mukaan, niistä voi myös täysin rinnoin riemuita. Jumala ei ole ilon tappaja, vaan sen keksijä ja tekijä!”

Minä ainakin lankesin tuohon paholaisen asettamaan ansaan ja valheeseen. Luulin, että pärjään ilman Jeesusta. Mutta maailma ei antanutkaan sitä mitä koko ajan kaipasin. Sydämen rauhaa. Keinot olivat monet, kun koitin vaientaa Jumalan äänen sisälläni. Vihdoin sain tarpeekseni, en halunnut enää tuntea jatkuvaa epävarmuutta, jopa pelkoa siitä mihin joudun, kun kuolen. Kiitos Herralle, että Hän ei kääntänyt selkää, vaan otti minut omaksi lapsekseen, Jumalan lapseksi. Mikään ei voi olla parempaa!

Erityisesti nuoret ovat lähellä sydäntäni ja rukoukseni onkin, että Jumala vetäisi heitä puoleensa ja he uskaltaisivat rohkeasti lähteä seuraamaan Jeesusta jo nuoruudessaan.

Jeesus sanoo Joh. 14:27 “Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.“


76 katselukertaa

©2020 MIKKELIN VAPAASEURAKUNTA * Savilahdenkatu 26, 50100 Mikkeli *