Alunperin olin aikonut kirjoittaa postauksen Naistenpäivään liittyen, sehän on tänään kun teksti julkaistaan. Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin tullut niin suurten muutosten eteen, että aihekin vaihtui. Koska vain murto-osa ehti saada kuulla näistä muutoksista, niin ajattelin käyttää tämän mahdollisuuden kertoakseni vähän henkilökohtaisemmalla tasolla elämästäni.
Muutos
Suuret muutokset elämässäni ovat jostain syystä lähes aina tapahtuneet äkkirysäyksellä, niin nytkin. Helmikuun viimeisenä päivänä, sunnuntaina, puhelimeni soi. Minulle tarjottiin yksilövalmentajan työtä Jyväskylän Katulähetyksestä. Asuntokin olisi valmiina, tosin noin 30 km:n päässä työpaikasta... Melko lyhyen mietinnän jälkeen päätin ottaa tarjotun työn vastaan. Uskon (no, myös "tiedän"), että Jumala oli asiassa vahvasti mukana. Siitä kun puhelu tuli, alkoi "erikoisten" tapahtumien ja vahvistusten ketju, mutta Jumala valmisti minua lähtöön jo paljon aikaisemmin. Parin kolmen viime vuoden aikana olen loppuvuodesta saanut sanan Herralta seuraavaa vuottani ajatellen. Vuodelle 2019 sana oli "Johdatus", vuodelle 2020 "Voitelu", ja viime vuoden lopussa Herra antoi sanan "Siirto" tätä kuluvaa vuotta varten. Jumalan kanssa olen tottunut "luottamaan lujasti siihen, mitä toivon, ja ojentautumaan sen mukaan mikä ei vielä näy" (Hebr.11:1). Siihen liittyen vaihdoin jo viime vuoden puolella esim. Facebook-kansikuvani kuvaan, jonka näet tämän tekstin alapuolella. Olin siis saanut jo hieman valmistautumisaikaa muutokseen. Kun puhelu Katulähetyksestä sitten tuli, mielessä myllersi monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Olin asunut Mikkelissä jo lähes 30 vuotta. Molemmat lapseni ovat syntyneet siellä, ja itse asiassa itsekin kävin siellä syntymässä aikoinaan. (Ja, hyvänen aika, niin myös minun äitini!) Mikkelistä on siis tullut hyvin rakas kaupunki, rakkain kaikista. ❤️ Kolme viimeistä Mikkelin vuottani asuin unelma-asunnossa Nuijamiestenkadulla. Sekin oli Jumalan mittatilaustyönä minulle antama. Lapseni, seurakunta, ja tuo Nuijamiestenkadun koti olivat asiat, jotka pitivät minut Mikkelissä. Vaikeaa oli ajatella lähtöä kodista, jota rakastin. Siitä oli tullut koko tähänastisen elämäni tärkein koti. Se oli täysin oman näköiseni, ja viihdyin siellä vähän liiankin hyvin! Jonkin aikaa asiaa kipuiltuani päädyin kysymään itseltäni miten Jumala koskaan voisi täyttää kutsuaan minussa, jos en pystyisi lähtemään edes Mikkelistä Jyväskylään? Kuinka Hän koskaan voisi luottaa siihen, että olisin kuuliainen jossain Suomen ulkopuolella? Tuon ajatuksen myötä lyötiin muutos lukkoon.
Jumalan kanssa olen tottunut "luottamaan lujasti siihen, mitä toivon, ja ojentautumaan sen mukaan mikä ei vielä näy". (Hebr.11:1.)
Verso-taloon
Nyt olen aloittanut yksilövalmentajan työssä. Olen hyvin monta kertaa näiden ensimmäisten viikkojen aikana saanut huomata, että myös tämä työ on Jumalan mittatilauksena minulle valmistama. Ikäänkuin olisin saanut "kynsikkäisiin" sormienpaikat yksi kerrallaan; kaikki on loksahtanut tismalleen kohdalleen. Vaikka työ on uutta ja sosiaalialalla on tapahtunut viime vuosina todella paljon, olen koko ajan voinut olla rauhallisella mielellä. Luotan täysin siihen, että Jumala auttaa työssä, koska on minut tänne ohjannut. Mielenkiintoista on myös se, että olen päätynyt asumaan Verso-talon kristilliseen yhteisöön. Verso-talo sijaitsee Laukaan Kuusassa, Torikan kylässä. En kuuna kullan valkeana olisi voinut uskoa, että minusta olisi yhteisöasujaksi! Kyseessä on siis vanha kansakoulurakennus (valmistunut kouluksi v. 1931), jossa on asunnot kolmelle perheelle. Talossa on myös 7 vuokrahuonetta, joilla on yhteinen keittiö ja kokoontumistila. Niinikään olemme suunnitelleet kristillisiä seminaareja ja työpajoja, pienimuotoista kotieläinpihaa sekä toivottavasti piakkoin saamme avata keskikerrokseen majatalon. Toiminta Verso-talossa on tietenkin kristillistä. Tällä hetkellä talolla ei ole omia nettisivuja tai FB-sivua, koska kaikki on vasta pyörähtänyt alkuun. Mutta kevään kuluessa uskon, että saamme nekin toteutettua.
Verso-talosta voit lukea tästä Vapautetut-lehdestä, joka ilmestyi viime joulukuussa. Kiitän Mikkelin Vapaaseurakuntaa yli 10 vuodesta, jotka sain siellä olla. Erityisesti mieleeni jää tämä viimeinen vuosi, jolloin koin vahvasti, kuinka seurakunta todella monin tavoin kääri hihansa yhteiseksi hyväksi. Saimme niin henkilökohtaisia kuin kollektiivisia voittoja, vaikka vihollinen on yrittänyt jarruttaa seurakuntien toimintaa parhaan taitonsa ja mahdollisuutensa mukaan. Rakkaimpana muistona kuitenkin on se, että kun olin tilanteessa jossa tarvitsin saada vain olla ja levätä, sain siihen todellisen mahdollisuuden. Joskus siis oli parin vuoden rupeama, jolloin en juuri ollut missään vastuissa toiminnan suhteen. Kaiken kaikkiaan, ja ennen kaikkea, olen kokenut Mikkelin Vapiksen armollisena seurakuntana. Se on todella ollut (ja on edelleen...) koti, jossa olen saanut olla omana itsenäni. Sieltä olen saanut myös elinikäisiä, rakkaita ystäviä. Kirkkaimpana, itseoikeutetusti, säilyvät Maija & Mimmit. Nämä on teille: ❤️❤️❤️ Jo tutuiksi tullein sanoin tähän loppuun lausahdan: "Kiitos, anteeks ja näkemiin, rakkaat!" 😁 ❤️llä: smp / Karkki Piispa
(Edit. 1. Vapiksellahan minut ristittiin "smp":ksi. Etunimestäni johtuen taasen täällä minut on ristitty "Karkiksi". Keski-Suomessa olen siis Karkki Piispa, hiukan kevennetyllä tittelillä virkaveljiini ja -sisariini nähden! 😁
Edit. 2. Pikkuhiljaa etsimme "seuraajaa" huolehtimaan mediatyöstä. Petri (Nykänen) ansaitsee suuren kiitoksen hienosta työstä, jota hän on videointien ja editoinnin osalta tehnyt ja tehnee edelleen. Pidetään hänet ja tulevat mediatiimiläiset rukouksissa: tehtävä on aikaa vievä ja äärimmäisen tärkeä!
Toukokuun loppuun saakka jatkan Laukkaava Lammas -podcast-kanavaani, mutta muuten tämä näkyvämpi osuus alkaa minun puoleltani olla taputeltu. Siunausta ja iloa elämääsi! ❤️)
