Suomessa - koko maapallolla - on alkanut perustusten koettelemisen aika, joka kohdistuu paitsi terveydenhuoltomme ja taloutemme kestävyyteen, myös jokaiseen yksilöön. Mille arvoille yhteiskuntamme perustuu? Entä mitkä ovat kristittyjen luovuttamattomat asiat, jotka pysyvät ulkoisista muutoksista ja sisäisistä peloistamme huolimatta?
Olemme huomanneet, kuinka läheisten merkitys korostuu vaikeana aikana. Mikään ulkonainen asia ei voi heitä korvata. Seurakunnan kokoontumiset ovat aina olleet tärkeitä uskoville. Niiden puuttuminen voi myös paljastaa uskomme tilan onttouden ja avata jotain uutta, kuten pastori Kenno Leier osuvasti kuvailee tervehdyksessään karanteenista https://www.youtube.com/watch?v=T5CyLLBYq14. Perustuksenamme ei ole kirkkorakennukset, seurakunnan kokoontumiset tai edes hyvät tekomme.
Olemme pyrkineet länsimaissa rakentamaan hyvinvoinnin ja tekniikan kuplaa, jossa kuvittelemme hallitsevamme kaikkea syntymähetkestä kuoleman hetkeemme. Kuplan puhkeaminen voi tuntua kovalta, mutta se on myös terveellistä. On asioita, jota järkkyvät, jotta paljastuisi ne asiat, jotka pysyvät (Heb. 12:17). Seppä Högman sanoi aikoinaan ratkaisevat sanat Paavo Ruotsalaiselle: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen kanssa kaikki: Kristuksen sisällinen tunto”. Paavali tuo saman asian esiin näin: Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus (1 Kor. 3:11).
Arvomme, koululaitoksemme, jopa kielemme perustettiin aikoinaan Raamattuun ja kristilliseen opetukseen. Vaikka tämä on jopa tarkoituksellisesti haluttu viime vuosina unohtaa, olisiko nyt aika kääntyä jälleen etsimään omaa perustaamme? Uskon, että tätä taistelua emme muuten voita.
Comments