Myrskyinen ja pimeä marraskuun ilta. Veljeni oli rakennustöissä mantereella, eikä ollut palannut vielä
kotiin. Olin kotisaaressa äitini kanssa. Tuon tuostakin kävi äitini pihamaalla kuuntelemassa, joko kuuluisi
moottorin ääntä, tai näkyisikö järvellä pientä valonpilkahdusta. Ei näkynyt, eikä kuulunut. Myrsky vain yltyi yötä kohti mentäessä ja maisema oli lähes pilkkopimeä.
Kodissani ei tuolloin ollut vielä sähköä, joten sisällä valoina olivat erinäköiset ja kokoiset öljylamput.
Kirkkain valoista oli tilley, joka oli pumpattava kaasuvalo. Valopetroli kaasuuntui pumppauksen tuloksena ja valaisi sukan, joka valaisi yhtä tehokkaasti kuin sähkövalo konsanaan. Lampussa oli kahva, jonka avulla sitä saattoi helposti kantaa paikasta toiseen.
Äitini pyysi, että menisin tilleyn kanssa mäelle, joka oli lähellä kotitaloa. Sieltä mäeltä valo näkyisi paremmin ja pidemmälle myrskyävälle järvelle, kuin mitä se näkyisi sisältä huoneesta. Tuulisella mäellä nostin lamppua mahdollisimman korkealle ja samalla lähetin häätäisiä rukouksia taivasta kohti, että veljeni pääsisi onnellisesti kotiin. Niin myös kävi. Tuttu moottorin papatus alkoi kuulua kotisalmelta ja riensin laiturille vastaan.
Taivaallinen Isämme, Luojamme, odottaa meitä itse kutakin kotiin taivaaseen. Hänen Poikansa Jeesus
Kristus on Tie Isän luo ja Hän on myös valomme kaikenlaisen maailman pimeyden keskellä. Jeesus
mainitsee itsestään: Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus. (Joh.8:12)
Hän on antanut oman valonsa seuraajilleen ja kehottanut myös laittamaan valon näkyville – ei piiloon
vakan alle. Te olette maailman valkeus. Ei voi vuorella oleva kaupunki olla kätkössä, eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa (Matt.5:14-16).
Kuinka rukoilenkaan, että osaisin ja uskaltaisin pitää tuota Kristus-valoa korkealla. Jos ei mäellä, niin
laaksoissa. Niissä laaksoissa, joissa ihmiset näinä päivinä tarpovat ja melkeinpä uupuvat taakkojensa alle. Raamattu kertoo, että Jumala on valkeus, eikä Hänessä ole mitään pimeyttä (1 Joh.1:5).
Taivaskoti, johon Isä Jumala meitä kutsuu, ei tarvitse valokseen aurinkoa, ei kuuta. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen ja sen lamppu on Karitsa (Ilm.21:23). Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eivätkä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti (Ilm.22:5).
Lähes vuosituhat aiemmin, ennen kuin Jeesus syntyi ihmiseksi maan päälle, ennusti profeetta Jesaja, kuinka Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus (Jes.9:1).
Vaikka olisi kuinka synkkä ja pimeä yö, valo on voima, joka valaisee pimeyden. Valo voi olla hämärä tai
kirkas, pieni tai suuri, mutta pimeys ei saa valoa kokonaan valtaansa. Jeesus-valo johtakoon elämäämme myös tulevana adventtiaikana ja antakoon askelillemme vakaan suunnan kohti taivaallista kotia.
Siunauksin, Aila