USKON TERAPIAA

Tunnustan kiusaukseni käyttää tekoälyä tämän blogin kirjoittamiseen. Se olisi kaiketi tehnyt tästä kaikin puolin fiksumman, kuin mihin omat kykyni riittävät. Aion kuitenkin ottaa riskin ja tehdä tämän ilman tekoälyä. Mielestäni kaiken ei tarvitse olla niin täydellistä ja onnistunutta. Luulen, että meitä puhuttelee syvemmin inhimillinen rosoisuus, virheemme ja hapuilumme.

Psykoterapiasta minulla on kokemusta sen saajana sekä antajana. Tänä päivänä sitä suositellaan elämän kriisien kohdatessa. Kun elämä on tavalla tai toisella mennyt solmuun. Häpeän stigma psykoterapiaan hakeutumisesta on haalistunut pois. Terapeutin kanssa yhdessä etsitään tietä eteenpäin, ongelmien ratkaisua.

Voiko usko toimia terapian tavoin? Tai jopa korvata sen? Onko niillä jotain yhteistä? Terapiaan hakeutuvan tulisi olla avoin tarkastelemaan elämäänsä. Rohkea tutkimaan itseään, käyttäytymistään ja motiivejaan. Kun Jumala kutsuu meitä, silloinkin tarvitsemme rohkeutta vastata kutsuun. Avoimuus ja rehellisyys Hänen edessään synnintunnustuksen ja ripin avulla auttaa saavuttamaan omantunnon rauhan.

Raamatun Psalmeissa (31:11) Daavid tuo rehellisesti esiin kipupisteensä: ”Niin kauan, kun minä vaikenin synnistäni, ruumiini kuihtui ja riutui. Päivät päästään huusin tuskissani. Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minun elinvoimani haihtui niin kuin kosteus kesän helteessä.” Masentuneena elämänvoima haihtuu ja tuntuu, kuin ruumiskin kuihtuisi ja riutuisi. Niin paljon kuin Daavidin elämässä oli vääriä tekoja ja syntiä, hän sai kuitenkin tulla armahdetuksi Jumalan edessä.

Jeesus parantaessaan sairaita saattoi sanoa: ”Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.” Tai: ”Ota vuoteesi ja käy.” Molemmissa vaikutus oli sama – täydellinen terveys. Olipa kyse sielun, mielen tai ruumiin sairauksista. Rukous on yksi suurimpia voimia, mitä meille on annettu. Esirukoukset rakkaittemme, ystäviemme, tuttujemme ja tuntemattomienkin puolesta ovat ”rukoustemme aatelia.”

Psykoterapia ei tunnista, eikä tunnusta rukouksen voimaa. Sielunhoitoterapia sen sijaan antaa rukoukselle mahdollisuuden ja arvon. Tapa, jolla Jeesus kohtasi ihmisiä, oli sielunhoitoterapiaa parhaimmillaan! Hänen antamansa apu vastasi ihmisen kaikkiin tarpeisiin. Ei ole olemassa sitä ongelmaa, syntiä tai rikkomusta, jonka kanssa emme voisi lähestyä Vapahtajaamme.

”Sillä minä, Herra sinun Jumalasi, tartun sinua oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” (Jes. 41:13)

Eija van Riezen