Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. (1 Kor. 4:1-2)
Mihin jäätiin viimeksi?
Hei sehän on jo kesäkuu ja aika julkaista edellisen blogikirjoituksen jatko! Viimeksi puhuttiin asioiden tekemisestä Jumalalle vaikkei kukaan huomaisi. Entäs silloin, kun tuntuu, ettei Jumala huomaa tai kuule?
Saatat nimittäin olla niin kuin minä joskus: olet rukoillut, olet kylvänyt, olet uskonut, olet kokenut olevasi uskollinen, mutta näyttää että silti mitään ei tapahdu. Ehkä jo vuosikymmeniä olet odottanut Herraa ja kysynyt ”miksi ei vieläkään minun kohdallani”. Kaikki nämä vuodet olen palvellut sinua usein kenenkään huomaamatta, ”miksei Herra vieläkään?”
Esimerkkejä Raamatusta
Myös Habakuk mietti aikoinaan Jumalan vastausta ja uskollisuutta: ”miten hän valitukseeni vastaa”. Habakukia Herra neuvoi kirjoittamaan näyn ja piirtämään sen selvästi tauluihin.
Oletko sinä tehnyt sen, mitä Herra kehotti tekemään, kirjoititko näyn ja piirsit sen tauluun? Otitko uskon askeleen ulos veneestä Pietarin tapaan, ja silmät kohdistettuina Jeesukseen lähdit tavoittamaan Jumalan lupausta elämässäsi?
Herra antoi kaikkensa ja Jeesuksen takia kaikki on täytetty, meillä on kuitenkin oma osamme; totella Herraa niiltä osin kuin Hän meille ymmärrystä antaa ja maltamme häntä kuunnella ja tutkia Sanaa.
Entäs minä?
Oletko tietoinen jostain asiasta, jonka Herra sinua kehotti tekemään, mutta et ole vielä uskaltanut tai halunnut sitä tehdä? Kaunis todellisuus Jeesuksen omalla on se, että armon ajassa jokainen uusi päivä on uusi alku ja mahdollisuus tehdä asiat toisin (Hänen voimassaan), korjata rikkoutunut, antaa anteeksi, vahvistaa heikkoja, rukoilla Herraa ja etuoikeus saada sen päivän annos mannaa. Uskollisuus on siinä, että Hän on uskollinen päivästä päivään, koska hän ei itseänsä kieltää saata.
Uskollisuuden ydin ja lähtökohta
Kun minun oma uskollisuuteni on taputeltu ja heikoksi havaittu, saan ymmärtää todellisen uskollisuuden ytimen ja lähtökohdan. ”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2 Tim. 2:13). Tämän täydellisen uskollisuuden kilpistymä on tuotu julki Jeesuksessa. "Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, yhteyteen." (1. Kor 1:9).
Kun aika tuli
Aihetta blogille rukoillessa ammensin aarteita Johanneksen evankeliumin 7. luvusta, varsinkin kun ymmärsin hiukan lisää Jeesuksen uskollisuudesta Isää kohtaan. Hän pysyi yhteydessä Isään, eikä paineenkaan alla lähtenyt ennen aikojaan tekemään suuria tekoja kiitoksen tarpeesta vaan oli uskollinen siinä, mitä Isä oli häntä pyytänyt tekemään. Jopa hänen omansa epäilivät häntä.
Mutta sitten kun Jeesuksen aika tuli…
“Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat." Näin hän oikealle hetkellä julisti lupauksen Pyhästä Hengestä.
Mitäs tämä nyt sitten minun kohdallani tarkoittaa?
Tätä esimerkkiä seuraamalla ja viisautta ja voimaa pyytämällä meille tarjotaan mitä ihmeellisin lupaus: ”Ja hän sanoi hänelle: 'Hyvä on, sinä hyvä palvelija; koska vähimmässä olet ollut uskollinen, niin saat vallita kymmentä kaupunkia'.” (Luuk. 19:17).
Mitä uskollisuus sitten käytännössä kohdallani tarkoittaa? Toisaalta asiat tapahtuvat Jumalan aikataulussa, mutta myös meillä on osamme tehtävänä. Uskollisuutta on totella Jumalaa ja ottaa hänet kehottamansa uskon askeleet, eli ei vain olla Sanan kuulija vaan myös Sanan tekijä, sillä Hänessä me voimme kaiken.
Ainiin...
Jos joku, kuten itse, jäi pureskelemaan ja ihailemaan 1. Kor. 4:n loppua, mitä sitten ne salaisuudet ovat, niin Raamattu tarjoaa meille vastauksen siihenkin: ”joille Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo”. Sinussa ja minussa = meissä!
