Kaikella on määräaika.

Vieraskynä: Kaija Hannula

Aika on itkeä ja aika nauraa. Aika on valittaa ja aika hypellä.

Tämä korona-aika on ollut erikoista aikaa. Olemme kokeneet sen jokainen omalla tavallamme, elämän tilanteesta riippuen. Minun kokemukseni on oikeastaan myönteinen eivätkä rajoitukset ole rasittaneet ja niitä on olut helppo noudattaa. Tietysti täällä maalla olosuhteet ovat suotuisat. Kun lähtee lenkille, ei vastaantulijoita välttämättä ole ketään. Eikä näin eläkkeellä ollessa tarvitse töihinkään kiirehtiä. Elämä on rauhallista ja seesteistä. Minulla on nyt tämä aika.

Mutta aina ei ole ollut niin. Minunkin elämässäni on ollut aikoja, monia vuosia, jolloin itku ja valitus oli läsnä. Löysin kirjoittamani runon noin 35 vuoden takaa, joka palautti mieleeni jotain siitä menneestä ajasta.

”Ulkona puhaltaa talven pistävä tuuli. Sisälläni on melkein yhtä kylmä. Sinne käy syyttelyn pureva viima. Se tekee sieluni autioksi ja koko olemukseni lamaantuneeksi. En osaa edes rukoilla. Olen vain huokausta kokonaan. Herra, taistele sinä puolestani henkivaltojen taistelu ja anna minun levätä itseäsi vasten ja tuntea rakkautesi lämpö joka virvoittaa sielun ja ravitsee nääntyvän.”

Näin jälkeenpäin vielä tulee se tunnemuisto mieleen. Noita lamaannusaikoja riitti, mutta niistä olen tullut tähän päivään Jeesuksen armon avulla. Aika oli itkeä ja aika oli valittaa. Nyt on seesteisempää.

Psalmissa 6:3-10 Daavid vaikeroi ja huokaa Herran edessä. Hän vuodattaa tuskaansa ja ahdistustaan Herralle. Eikö olekin tuttuja tuntemuksia: armahda minua, Herra, olen näännyksissä, pelästynyt, uupunut huokaamisesta, sieluni on säikähtänyt, itken joka yö vuoteeni märäksi, silmäni ovat murheesta hämärtyneet, kuinka kauan, Herra!

Ei Daavid ollut uskoaan menettänyt eikä tietoisuutta Jumalan avusta ja huolenpidosta. Hän vain huusi ahdistustaan tietoisena siitä, että voi tehdä niin. Kun hän oli saanut sen huudettua Herralle, hän toteaa: Herra on kuullut anomiseni, Hän ottaa rukoukseni vastaan. Näin mekin saadaan toimia, kun meitä ahdistaa. Mekin voimme luottaa siihen, että rukouksemme ja huokauksemme tulee kuulluksi, vastaanotetuksi taivaassa.

Jeesus rohkaisee meitä monin sanoin: Tulkaa minun tyköni kaikki työn uuvuttamat, minä annan levon. Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa rohkeat, minä olen voittanut maailman. Rauhan minä jätän teille, minun rauhani. Minä rukoilen Isää antamaan teille Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti. Minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen takaisin ja otan teidät luokseni, että olisitte siellä, missä minäkin olen.

Kiitoksen aiheitakin meillä varmasti on, kun vähän mietimme. Pääsiäinen meni, mutta pääsiäisen sanoma - Jeesuksen ristinkuolema meidän syntiemme tähden ja ylösnousemus – on vieläkin voimassa ja kiitoksen ja ylistyksen arvoista. Odotetaan Jeesuksen takaisintuloa ja Hänen luokseen pääsyä. Silloin on ilon ja riemun aika ja aika hyppiä ja nauraa. Sitä odotellessa toivon sinulle uskallusta olla Jeesuksen edessä avoimena ja tietoisena, ettet ole yksin taisteluissasi. Sinua kuullaan.