• Anneli Salin

KUKKARON NYÖRIT AUKI

Tämä kirjoitus on suunnattu sinulle, joka jo tunnet Isän Jumalan ja hänen poikansa

Jeesuksen Herranasi ja Vapahtajanasi. Kirjoitan antamisesta. En tarkoita tällä teetä ja

sympatiaa, vaikka sitäkin tarvitaan. Puhun rahasta, kymmenyksistä ja näkyvästä

materiaalista.


Kasvoin “ottotyttönä” hengellisessä perheessä, jossa alusta asti näin antamisen

elämäntapana. Hengellinen isäni Upe ei antamisessa pihistellyt. Hänellä oli tapana lävistää

maksamattomat laskut kirjoituspöydällään olevaan metalliseen piikkiin, jossa luki “heitä

murheesi Herran huomaan”. Koskaan ei yhtään laskua jäänyt maksamatta. Näin ja opin, että

antaminen oli yhtä luonnollista kuin rukous ja raamatunluku. Joten minustakin tuli antaja ja

saaja. Se on toiminut kaikki nämä 30 vuotta.


Siis toiminut millä tavoin? Sillä tavoin, että MITÄÄN ei ole koskaan puuttunut, sillä Herra on

ollut minun Paimeneni, ja on sitä vieläkin. Tähän on helppo huudahtaa ”aamen!”, jos on

aina ollut säännölliset tulot, maat ja mannut. Minulla ei ole koskaan semmoisia ollut, eikä

todennäköisesti tule olemaankaan, koska perintöosani on Jumala. Eli lottovoitoista suurin.


Jumala opetti minut uskoni alkuaikoina elämään uskon varassa. Samaan aikaan maksoin

kuitenkin kymmenyksiä, uhreja ja anteja. Edelleenkään mitään ei puuttunut. Sain AINA sen,

mitä tilanteeseen tarvitsin, ja enemmänkin. “Satakertaisesti”, niin kuin Jeesus lupasi.

“Etsikää ENSIN Jumalan Valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille

annetaan”. TOIMII!


Minun pitäisi kirjoittaa kokonainen kirja Jumalan uskollisuudesta tarpeiden täyttäjänä, silloin

kun suostumme Valtakunnan ehtojen ja lakien alle. Voin luvata, että Taivaallinen Pankki ei

nuku eikä torku! Meidän pitäisi olla alttiita antamaan aina ja joka paikassa silloin, kun Henki

siihen kehottaa, ja olla vain “the giver”, eli antaja, niin kuin eräs etelä-afrikkalainen pastori

kerran totesi.


“Herra avaa sinulle taivaan, runsaan aarrekammionsa...” (5 Moos. 28:12)


Vuosia sitten odotin Las Palmasin bussiasemalla bussia. Luokseni tuli rähjäinen ja

alkoholisoituneen oloinen kaveri pyytämään, että ostaisin hänelle sämpylän viereisestä

kahvilasta. Kun olin jo menossa ostamaan, Pyhä Henki sanoi: “Anna hänelle 50 euroa”.

Avasin kukkaron nyörit, ojensin rahat, ja sanoin: “Tämä raha on Jeesukselta Kristukselta”.

Hän purskahti hillittömään itkuun ja murtui täysin. Ilmeni, että hän oli erään seurakunnan

entinen pastori. Jouduin hyppäämään bussiin ja hän jäi sinne seteli kourassa itkemään.

Tuhlaajapoika sai kokea Isän hyvyyttä, ja toivottavasti sitä myöten palata takaisin

Lammastarhaan.


“Sinä lainaat monelle kansalle, mutta sinun itsesi ei tarvitse ottaa lainaa. Herra tekee sinut

pääksi eikä hännäksi” (5 Moos. 28:12-13).


Anneli Salin

26 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki