Joulua edeltävä adventin aika katsoo maailmanhistoriassa kahteen eri suuntaan: jo toteutuneeseen lupaukseen Messiaan, kuninkaan syntymään Betlehemissä (Miika 5:2–4) sekä hänen paluuseensa maailmanajan lopulla oikeudenmukaisena tuomarina (Jes. 65:17–25, Ilm. 20–22).
Adventtia ja joulua vietetään iloisena ja rauhallisena juhlana, vaikka tosiasiassa Jeesuksen syntymää koskevat tapahtumat vievät meidät samanaikaisesti hänen ristinsä juurelle. Siksi Jumala tuli ihmiseksi (Joh. 1:14) ja Jeesus tuli tähän maailmaan. Hän tuli pelastamaan maailman ja sen ihmiset synnin, kuoleman ja pahan vallasta ja palauttamaan luomakunnan sen entiseen loistoonsa tuhosta, jonka synti on saanut aikaan (Room. 8:19–22). Ratkaiseva taistelu on käyty Jeesuksen ristin kautta, mutta hänen paluunsa tarkoittaa todellista sodan loppumista, kunnes Kristus "on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle.” (1. Kor. 15:25).
Jumala ei jätä yksin
Sanomaan Jeesuksesta ei perustunut ainoastaan Israelin kansan, vaan myös koko maailman toivo, sillä Jeesus on koko maailman Vapahtaja (Luuk. 2:11–12). Tähän toivoon liittyy odotus, jonka kanssa Israelin kansa kamppaili jo ennen Jeesuksen syntymää.
Jesajan kirjan 6. luvusta voimme lukea profeetta Jesajasta, joka eli Jumalan läsnäolossa (Jes. 6:1, 3). Hän sai nähdä ja kokea jotakin, mitä me emme usein näe ”länsimaisin silmälasein”. Hän näki oman syntisyytensä ja oman kansansa suhteen Jumalaan, joka näkyi epäoikeudenmukaisuutena vähäosaista, leskeä ja orpoa kohtaan (Jes. 1:16–17, 6:5, 7). Jumala tuntui etäiseltä ja oli heidän mielestään kaukana, mikä näkyi väistämättä suhteessa lähimmäiseen. Tällaisella sanomalla Jesaja kutsui heitä niin kuin meitäkin palaamaan Jumalan luokse.
Jumala lupaa, ettei elämä ole sidottu vain omaan mahdottomuuteensa. Vaikeiden tilanteiden keskellä voimme luottaa siihen, että Jumala voi. Jumala ei jättänyt Israelin kansaa yksin kamppailemaan synnin kanssa, vaan lähetti Poikansa maailmaan. Sitä merkitsee evankeliumi, hyvä sanoma. Myöhemmin Jesajan kirjassa kirjoitetaan: ”Jospa sinä halkaisisit taivaat ja astuisit alas, niin että vuoret järkkyisivät edessäsi, niin kuin risut leimahtavat tuleen, niin kuin vesi kiehuu tulen voimasta.” (Jes. 64:1). Tämä huuto Jumalan puoleen näkyy Jeesuksen kasteessa. Jeesus näki taivaiden aukeavan tai suorastaan halkeavan, repeytyvän auki, Jesajan kirjan sanojen mukaan ”Hengen laskeutuvan hänen päälleen kuin kyyhkynen” (Mark. 1:10). Odotus sai osaltaan täyttymyksen. Jeesuksen julkinen palvelutyö alkoi. Jumala halkaisi taivaat, hänen pelastustekonsa ei jäänyt ihmisen varaan.
Kristityt odottavat tulevaa
Kristityt kääntävät katseensa adventtina Jeesuksen syntymään, mutta odottavat myös tulevaa. He odottavat, että vielä kerran tulee päivä, jolloin Jeesus palaa julkisesti takaisin maan päälle (1. Tess. 4:13–18) ja että Jumala voittaa Pahan lopullisesti.
Jeesuksen odottamisen teema tulee ajankohtaisesti lähelle katsoessamme maailman poliittista tilannetta, niin sotaa Ukrainassa kuin Hamasin terroritekoja. Meidän ei tarvitse kuitenkaan katsoa lähipiiriämme kauemmaksi nähdäksemme, että sama todellisuus on läsnä omassa elämässämme. Rikkoutuneen maailman, taloudellisen epävarmuuden, mielenterveyden haasteiden, rikollisuuden ja läheisistä kantamamme huolen keskellä meillä on ainoa ja lopullinen toivo paremmasta.
Jeesus ei tullut tuomaan rauhaa yksin sisimmän sopukoihin, vaan myös koko maailmaan. Siksi kristityt odottavat.
Ansaitsematon armo
Haluan kutsua sinua ottamaan osaa tähän odotukseeni. Jumalan armo on ansaitsematonta ja se tulee lähelle. Elämän ei kuitenkaan ole tarkoitus palata normaaleille urilleen, kun ”taivasasiat” ovat kunnossa.
Jumalan armo, jota hän on osoittanut meitä kohtaan antaessaan Kristuksen, on suurin ja kallein mahdollinen lahja. Se sitoo meidät kiinni suhteeseen hänen kanssaan. Suhteeseen, johon meidän ei tarvitse ryhtyä vastoin tahtoamme. Uskomme Jeesukseen ei ole tarkoitettu irralliseksi osaksi elämästämme. Se ei ole sidottu kiinni viikonpäivään, paikkaan tai edes seuraan.
Uskoa Jeesukseen ei voi irrottaa uskollisuudesta hänelle. Kutsu seurata Jeesusta maksaa elämästämme kaiken, mutta se on sen arvoista. Apostoli Paavali liittää Jeesuksen odottamiseen vahvasti kutsun pyhään, Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Hyvin käytännöllisiin asioihin, jotka osaltaan heijastelevat sitä, mitä Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen todella ovat.
Jumalan armon suuruus, jota emme voi ansaita, tulee lähelle ja se kutsuu meitä seuraamaan Jeesusta.
Mikko Ohra-aho
Kirjoitus on aiemmin julkaistu Suomen Viikkolehden Hyviä uutisia -numerossa 11/2023.