Olen jo jonkin aikaa seurannut keskusteluja, joissa puhutaan ”liberaalikristityistä” ja ”konservatiivikristityistä”. Jenkeissä meno on ihan omalla tasollaan, mutta vastaavia etuliitteitä käytetään Suomessakin.
Liberaali- ja konservatiivikristityt vaikuttavat olevan jokseenkin kaukana toisistaan, mutta ainakin yksi asia heitä yhdistää: Molemmat tuntuvat tietävän paremmin kuka Jeesus on ja kuinka Raamattua tulisi tulkita. Niin, ja on heillä toinenkin yhdistävä seikka: Molemmat tuntuvat kommenttiensa puolesta pitävän itseään toistaan parempana. Raamatullista, eikö!
Käsitteiden merkitys ja sisältö vaihtelevat paljon, mutta pyrin tässä nyt hieman (suppeasti) avaamaan, mitä liberaalikristityillä ja konservatiivikristityillä tarkoitetaan: Liberaalikristityt ajattelevat, että uskonnon tulee uudistua ajan hengen mukaisesti. Raamattua ei pidetä välttämättä sellaisenaan totuutena, vaan se on suodattunut ihmisen kautta ja sen takia sitä tulee tulkita esimerkiksi aikasidonnaisesti tai vertauskuvallisesti.
Konservatiivikristityt puolestaan pysyvät perinteisessä opissa ja normeissa eivätkä toivo muutoksia esimerkiksi kirkon ja seurakunnan toimintaan. Raamatun sanaa pidetään sellaisenaan Jumalan sanana ja totuutena.
Mistä kenkä siis puristaa?
Liberaalikristityt tuntuvat pitävän konservatiivikristittyjä vanhoillisina, jotka ovat erkaantuneita nykypäivän ihmisten tarpeista, eivätkä pyri oikaisemaan tänä aikana esiintyviä ”vääryyksiä”. Lisäksi he tulkitsevat Raamattua aivan liian fundamentalisesti.
Konservatiivikristityt tuntuvat puolestaan ajattelevan, että liberaalikristityt ovat vaihtaneet Jumalan sellaiseen, joka aina sopivasti taipuu ja kumartaa maailman ja ihmisen synnillisyyden edessä. Liberaalikristityt ovat unohtaneet ristin merkityksen ja väheksyvät Raamattua.
Läpi Raamatun voi ihmisestä huomata kaksi asiaa: ihminen toisaalta kaipaa Jumalan luokse ja mutta myös alituiseen kapinoi Jumalan tahtoa vastaan. Nykyaikana kapinointi näyttää valitettavan useasti siltä, että mennään lujaa ohi siitä, mitä Jeesus on meille opettanut. Kristittynä eläminen ei tarkoita sitä, että olemme vapaita ”uudistumaan” juuri niin kuin itse haluamme eli rajattomasti, mutta ei myöskään sitä, että elämme sellaisten rajoituksien alla, jotka estävät meitä elämästä rohkeasti Jumalaan luottaen.
Jokaisen tulee ottaa kiinni ajatuksistaan ja vilpittömästi pohtia ovatko ne kuuliaisia Kristukselle. Ajammeko todella eteenpäin Jumalan valtakuntaa vai ajammeko eteenpäin omia (kokemuksiin, tunteisiin ja mielipiteisiin perustuvia) ideologioita Jumalan valtakunnan nimissä? Haluaisin yksinkertaisesti sanoa, että vastaus kyllä selviää Raamatusta.
Jeesus ei tehnyt tai puhunut mitään omin lupineen, hän oli kuuliainen loppuun asti Isälle ja toteutti kaikessa hänen tahtonsa. Jeesusta voidaan pitää tietyllä tavalla aikansa uudistajana, mutta hän myös suorastaan tiukensi lain vaatimuksia.
Jeesus tuli muuttamaan sen minkä pitikin muuttua ja pitämään paikallaan sen mikä pysyy. Meidän ei tule mennä eteen- eikä taaksepäin Kristuksesta, vaan pysyä hänessä! Toisessa Johanneksen kirjeessä sanotaan näin ”Jokainen, joka ei pysy Kristuksen opetuksessa vaan tuo siihen jotakin lisää, on vailla Jumalaa. Jokaisella, joka tässä opetuksessa pysyy, on sekä Isä että Poika.”
Joskus ihminen erehtyy uskomaan, että Jumala ajattelee samalla tavalla kuin hän ja pitää samoja asioita hyvänä kuin ihminen, jopa ohi oman pyhyytensä ja sanansa. ”Luuletko sinä, että minä olen kaltaisesi?” sanotaan psalmissa 50. Jeesus tuli kyllä ihmiseksi ihmisten joukkoon, mutta ei hän ole niin kuin me.
Jeesus ei ole konservatiivi eikä liberaali, hän on kaukana näiden ihmisten laatimien, muuttuvien määritelmien yläpuolella - Hän on Jumala.
Comments