Katso minä luon uutta

Kevät on kauneimmillaan ja olen jälleen ihastellut ja ihmetellyt, kuinka harmaa ja ruskea luonto muuttuu niin kirkkaan vihreäksi. Joka kevät uusia silmuja puhkeaa lehtipuihin, havunoksat työntävät kauniin kirkasta vihreää uutta esiin ja vanha jää taakse.

Rakastan luontoa ja sen tuoksua. Keväinen luonto herättää aina suuren ihastuksen sekä ihmetyksen Jumalan suuresta luomistyöstä. Se muistuttaa samalla itseäni siitä, miten Jumala on luonut uutta minussa, kun sain tulla uskoon, antaa elämäni Jeesukselle ja löysin tien Jumalan luo.

"Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö. Katso minä luon uutta." (Jes. 43:18)

Uskoontuloni jälkeen alkoi elämässäni tapahtua uutta ja vanha jäi taakse. Kaikki vanhat menneet haavat, rikkoutumiset, anteeksiantamattomuudet ja tuskat sekä ahdistukset alkoivat hiljalleen eheytymään. Ajatukset ja asenteet alkoivat muuttaa suuntaansa. Jumala alkoi luomaan uutta, pala kerrallaan rikkoutui vanhaa ja uutta tuli tilalle.

"Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme" (Ps. 40:4).

Aivan kuin tuo keväinen luonto puhkeaa raikkaaseen vehreyteen, niin sielunikin heräsi valoon, iloon ja raikkauteen. Ylitsevuotava kiitollisuus Jumalan hoidosta. Syntinen ihminen, synnit anteeksi saaneena ja armahdettuna nostettiin pelastuksen tielle.

Tämän päivän kivut, surut ja ahdistukset ovat Jumalan käsissä sekä hoidossa. Hän luo uutta joka päivä. Joka päivä Hän muistuttaa: "Tässä olen lapseni". Katselen kevätpuron virtailua, auringon säteet siinä kimmeltäen. Jeesus sanoo:

"Joka juo minun antamaani vettä ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä" (Joh.4:14)

Niin kuin Jumala on luonut luomakunnan ajallaan ja tavallaan lepoon sekä loistoon, niin Hän on antanut ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen, että meillä olisi pelastus ja iankaikkinen elämä. Kevät, niin ihanaa uudistumisen ja kirkkauden aikaa. Kiitollisuus, Jumalan luomistyö niin luonnossa kuin ihmisessä.

Siunattua kevättä juuri sinulle,

Birgitta Puha