Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 4:6-7)
Olen luonteeltani hätäilijä, huolehtija ja asioiden hautoja. Erakoidun ja syrjäydyn herkästi, jos huoli painaa. Olen rukouksin huutanut ja kantanut asioita Herran eteen. Olen ollut valtavassa prosessissa omien valintojeni kanssa. Otanko huolet omaksi taakaksi vai luovutanko koko sydämestäni asiani Herran eteen? Hänen, joka on luvannut takuuvarmasti kantaa ja hoitaa ne. Hän ei taakan alle jätä.
Annanko mieleni murehtia ja synkistyä rypistelemällä asioita, joille en mitään edes voi? Vai jätänkö rukousanomukseni Herralle Jeesukselle, joka on takuuvarmasti luvannut kuulla huutoni ja huokaukseni? Ei Hän tahdo minun murehtimiseni vievän voimiani ja sokaistuvani, vaan näkevän taivastiellä Hänen viitoittamansa tiet.
Nostanko murheissani katseeni Jeesukseen vai tuijotanko omaa kurjuuttani? Tunteet ovat osa minua, mutta joskus sallin niiden liikaa heitellä minua. Silloin on pysähdyttävä ja hiljennyttävä Jumalan pyhyyden eteen. Hän antaa taivaallisen viisauden asioihin ja nostaa katseeni Hänen suomiin kiitollisuuden ja ilon asioihin.
Kiitosaiheeni on tänään: Herra on avannut silmäni asioille, joihin en voi vaikuttaa. Hän kutsuu jättämään ne Hänen armollisiin käsiinsä. Hän kutsuu ja muistuttaa murheen keskellä, että Hänen tykönään on viisaus, rakkaus, armo, voima ja johdatus oikeaan sekä hyvään. Rauha, jonka Jumala laskee sydämeen ja ajatuksiin on aivan valtava levon tuoja. Silloin sydän puhkeaa iloon ja kiitokseen. Olen takuuvarmasti parhaimmissa käsissä, ja asiani ovat parhaimmassa hoidossa. Silloin olen varmasti taivastiellä.
Birgitta Puha
Comments