Älkää olko mistään huolissanne vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Jeesuksessa Kristuksessa. (Fil.4:6)
Rukoillen, anoen ja kiittäen. Monesti olen rukoillut ja anonut, mutta unohtuiko kiitos? Mietin, että eikö Jumala kuulekaan, kun mitään ei tapahdu. Olen saanut kyllä myös rukousvastauksia, mutta muistinko kiittää? Jumalan mielen mukainen rukous on, että uskossa Häneen rukoilen, hiljennyn ja jo rukoillessa kiitän, että Hän tietää, näkee ja kuulee.
Heikkouteni on sortua herkästi rukoilemaan oman mielen mukaisia asioita. Jumalan tahdon pyytäminen omaan elämään ja asioihin kantaa runsaampaa hedelmää. Käännän herkästi selkäni Jumalalle, kun asiat luistavat hyvin. Unohdinko kiittää? Sanotaan, että suuren hädän hetkellä ihminen kääntyy huutamaan Jumalan puoleen, mutta hyvinä aikoina yhteys Jumalaan ja kiitos unohtuvat.
Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Se on nöyrtymistä, rehellisyyttä ja avoimuutta Jumalan pyhyyden edessä. Se on oman itsekkyyden, syntisyyden ja heikkouden tunnustamista Kaikkivaltiaan Jumalan edessä. Se on kiittämistä ja ylistystä Hänelle. Jumala on rakkaus. Antoihan Hän ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen meidän edestämme, että meillä olisi iankaikkinen pelastus ja elämä.
Viime aikoina olen saanut ymmärrystä siitä, kuinka paljon on kiitoksen aihetta. Vaikka kuinka kuljen ahdistusten teitä, Jumala totisesti kuulee. Silloinkin voin kiittää, sillä kaikki on Hänen käsissään ja tiedossaan. Hän on läsnä joka hetkessä. Kuten Psalmissa sanotaan:
Kiitä Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on Hänen Pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa minun sieluni äläkä unhota mitä hyvää sinulle Hän on tehnyt. (Psalmi 103:1-2)
Brigitta Puha
