• Satu-Marianne Piispa

Äideistä parhain sä oot

Otsikko ei aina kuvaa omaa olotilaamme äitinä, vanhempana. Varmasti monella vanhemmalla on sydämessään muistoja, jolloin toivoisi tehneensä toisin. (Jos ei ole, niin suuret onnittelut siitä! 😉😁) Kirjoitan tässä Sinulle, joka koet olevasi lapsesi/lastesi kanssa yksin. Te selviätte!


Äidin sydän on sellainen, että se imee helposti itseensä lapsen elämän koettelemukset ja vastoinkäymiset. Onko syvempää huolta, kuin nähdä oman lapsensa kärsivän, tai ponnistelevan vastoinkäymisten keskellä? Elämä saattaa joskus käydä kohti kuin hyökyaalto, miten niissä hetkissä selviää?


On ero siinäkin, kannatko vanhemmuuden taakkaa yksin, vai oletko uskossa Herraan Jeesukseen. Itse kahden lapsen yksinhuoltajana en joskus voinut enää muuta, kuin jättää kaiken Jeesuksen käsiin. Tiedätkö, että Sinäkin selviät! Jos Jeesus ei vielä ole Sinulle tuttu, voit kuunnella esim. Laukkaavan Lampaan podcastin (jakso 1, ”Miten tullaan uskoon”), jossa kerron miten Häneen voi tutustua. Toisessa jaksossa ("Laukkaava Lammas kohtasi Paimenen") jaan oman uskoontulotarinani.


Äitejä Raamatussa


Raamattu on kirja, josta löytyy jokaiseen elämäntilanteeseemme esimerkkejä, lohdutusta ja ohjausta. Tässä joitakin kuvauksia äideistä, joiden elämästä pieni osa on säilynyt tietona meidän sukupolviimme asti. Jokainen tässä mainituista on mukana siksi, että syystä tai toisesta olen kokenut hänet läheiseksi. Heillä on ollut aivan samanlaisia ongelmia kuin meilläkin saattaa olla, ja silti he selvisivät! (Tekstin voi jakaa luettavaksi vaikka useammallekin päivälle jos tuntuu, että se on liian pitkä kerralla luettavaksi.)


1. Saara, kärsivällisyys palkitaan!


Saara, joka aiemmin oli nimeltään Saarai, oli Abrahamin (aiemmin Abram) vaimo. Raamattu kertoo, että Saara ei voinut saada lapsia. (1. Moos. 11:30.) Abraham tuskaili asiaa Jumalalle, jolloin Jumala sanoi hänelle: ”Katso taivaalle ja laske tähdet, jos voit ne laskea.” Herra sanoi vielä hänelle: ”Yhtä paljon on sinulla oleva jälkeläisiä.”

Kun Jumala ilmoitti Abrahamille Iisakin syntymästä, Abraham oli 100-vuotias, Saara 90. Molemmat naureskelivat asiaa tykönään. ”Abraham heittäytyi kasvoilleen ja nauroi ajatellen: ”Voiko satavuotiaalle syntyä lasta, ja voiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen vuoden ikäinen, vielä synnyttää?” (1.Moos.17:17.)

1.Moos.21:5-7 kertoo: ”Abraham oli sadan vuoden ikäinen, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6 Saara sanoi: ”Jumala on saanut minut nauramaan. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minun kanssani.” 7 Hän sanoi vielä: ”Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille, että Saara tulee imettämään lapsia? Kuitenkin minä olen nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!”

Jumalan armo kohtasi Saaraa lähes sadan vuoden ikäisenä! Nykyisin emme useinkaan edes elä niin vanhoiksi, mutta samaa kärsivällisyyttä meiltäkin edelleen kysytään. Jumala kuitenkin palkitsee omansa aina, kun olemme päättäneet kuunnella Häntä.

2. Haagar, äiti joka kesti

Egyptiläinen Haagar oli alunperin Saaran orjatar. Saara kuitenkin antoi hänet miehelleen Aabrahamille, koska ei itse voinut saada lasta. (Tai niinhän hän silloin luuli.) Haagarilla ei siis ollut juuri mitään sanomista mihinkään, mikä koski Abrahamin ja Saaran perheasioita.

Voi vain kuvitella, että Haagarin asema lienee käynyt melko tukalaksi Saaraan nähden, kun hän tuli raskaaksi. Jossain vaiheessa hän pakenikin, mutta tuolloin hän kohtasi Jumalan enkelin, joka käski hänen palata. Enkeli myös lupasi, että Haagarista syntyisi suuri suku. Niin ikään enkeli käski Haagarin antaa ensimmäiselle lapselleen nimen Ismael. (Jota muuten pidetään arabien kantaisänä.)


Ismael oli villi parikymppinen, kun hän ”ilvehti” (1.Moos.21:9) velipuolensa Iisakin kunniaksi järjestetyissä juhlissa. Sen tuloksena Saara halusi karkottaa pojan ja Haagarin autiomaahan, eikä hän myöskään halunnut orjattarensa pojan perivän miestään oman poikansa kustannuksella.


Varmasti raskain mielin Abraham lähetti Haagarin ja oman poikansa Ismaelin ulos leiristä. Poika oli ilmeisesti jo kuolemaisillaan, ja Haagar istui maassa itkemässä kun ”Jumalan enkeli huusi taivaasta Haagarille: ”Mikä sinun on, Haagar? Älä pelkää, sillä Jumala on kuullut pojan äänen sieltä, missä hän on. 18 Nouse, auta poika ylös ja pidä hänestä lujasti kiinni, sillä minä teen hänestä suuren kansan.” (1. Moos. 21:17-18)

Jumala oli Haagarin pojalle uskollinen. Ismael eli ja varttui autiomaassa, ja hänestä tuli jousimies. Myöhemmin hän meni naimisiin egyptiläisen naisen kanssa.

Yrittäessään paeta ennen Ismaelin syntymää, Haagar varmasti ajatteli, että hän pakenisi nimenomaan kurjuutta joka häntä elämässä oli kohdannut. Jumala kuitenkin käski hänen palata takaisin siihen. Haagar totteli ja palasi, ja vaikka hänet lapsineen myöhemmin karkotettiinkin, niin Jumala kuitenkin pysyi Haagarille uskollisena ja siunasi myös Ismaelia jälkeläisten paljoudella.


3. Leea ja Raakel, hylätty ja rakastettu

Leea ja Raakel olivat siitä erikoinen kaksikko, että he olivat siskoksia, joilla oli sama aviomies. (Tai ehkä se siihen aikaan ei ollut niin kamalan erikoistakaan...) Alun perin Jaakob meni enonsa Laabanin luo ja rakastui heti Raakeliin. Laaban sai houkuteltua Jaakobin tekemään 7 vuotta töitä tilallaan, jonka jälkeen hän saisi Raakelin.


Niin tapahtui, paitsi että Jaakobia petkutettiin ja hänelle annettiinkin ”vain” Leea. Laaban lupasi, että toisen 7 vuoden jälkeen Jaakob saisi myös Raakelin. Niin tapahtui, ja Jaakob oli palkinnoksi ”kahden naisen loukussa”, jos huumori tässä kohtaa sallitaan.

Kun ajattelee, että mies tekee 14 vuotta ilmaista työtä, että saisi rakastamansa naisen, niin ei voi kuin ihmetellä ja nostaa hattua. Nousee kuitenkin mieleen Leean osa. Hän sai tuta olevansa ”pakotettu” miehelle, joka ei rakastanut häntä, ja joka oli pettynyt huomatessaan, että ei ollutkaan päätynyt yhteen rakkautensa kanssa. Raamattu sanoo selvästi, että Jaakob rakasti enemmän Raakelia kuin Leeaa (1.Moos.29:30).

Jumala kuitenkin sääli Leeaa. Hän antoi Leean tulla raskaaksi, kun taas Raakel pysyi pitkään lapsettomana. Ensin Leea synnytti Jaakobille neljä lasta, poikaa. Jokaisen pojan syntymän jälkeen hän toivoi, että Jaakob vihdoin alkaisi rakastaa myös häntä.


Raakelissa syntyi valtava kateus sisartaan kohtaan, koska hän itse ei ollut saanut lasta. Raakel käski orjattarensa tehdä lapsen miehensä kanssa ja niin, että orjatar lopulta synnyttäisi lapsen ilmeisen kirjaimellisesti Raakelin syliin (1.Moos.30:3). Samoin teki Leea, joka huomasi, ettei itse enää tullut raskaaksi; hänkin antoi orjattarensa ”sijaissynnyttäjäksi”. Tosin tämän jälkeen Leea sai vielä kaksi poikaa ja tyttären.

Leea on koskettanut minua erityisesti, koska hän oli siskoista se, jota Jaakob ei alun perinkään halunnut. Hän myös joutui vasten tahtoaan vuosikymmeniä kestäneeseen rankkaan kilpailutilanteeseen sisarensa kanssa. Myös Jumala sääli Leean tilannetta. (Myöhemmin Hän tosin antoi myös Raakelin saada omia lapsia.)

Siskokset Leea ja Raakel ovat siitä merkittäviä naisia, että heidän jälkeläisistään syntyivät Israelin 12 heimoa. Mikä erityisintä, tämä vähemmän rakastettu ja haluttu oli kuitenkin se, jonka jälkeläisistä syntyi koko maailman Vapahtaja, Jeesus Kristus! Leean ja Jaakobin neljäs poika, Juuda, oli nimenomaan sen heimon kantaisä, jonka vesaksi Jeesuksemme syntyi.

4. Simsonin äiti, piti pojan ruuassa

Simsonin äitiä ei taideta nimeltä mainita missään kohtaa Raamattua, mutta siitä huolimatta osa hänen tarinastaan on säilynyt meidän silmiimme saakka. Raamattu tuntuu olevan täynnä naisia, jotka eivät voineet tulla raskaaksi, mutta jotka Jumala armahti. Näin oli myös Simsonin äidin laita.

Kun Jumalan enkeli ilmoitti raskaudesta tälle naiselle, hän sanoi: ”Partaveitsi ei saa koskettaa hänen päätään, sillä poika on oleva Jumalan nasiiri kohdusta asti. Hän aloittaa Israelin pelastamisen filistealaisten vallasta” (Tuom.13:5).

Simsonin äiti oli varmaankin maalaisjärkeä käyttävä nainen. Hänen miehensä pelästyi enkelin kohtaamista puolikuoliaaksi, mutta vaimo lohdutti, ettei Jumala varmasti olisi puhunut heille kaikkea sitä suunnitelmaa auki, jos Hänen olisi ollut tarkoitus antaa pariskunnan kuolla.

Simson oli vahva kuin härkä, hän mm. tappoi leijonan paljain käsin ja teki paljon enemmänkin sellaista, joka osoitti hänen poikkeukselliset fyysiset voimansa. Sellaisia voimia ei varmasti ylläpidetty pelkillä iduilla ja kasviksilla, ja Simsonin äidin onkin täytynyt pitää perheensä hyvässä ruuassa! Simsonin äiti on mielessäni naisena, joka totteli Jumalaa ja luotti Häneen.

5. Elisabet, Johannes Kastajan äiti

Elisabet oli pappi Sakariaan vaimo. Jälleen kohtaamme naisen, joka ”oli hedelmätön” ja jo iäkäskin (Luuk.1:7). Enkeli ilmestyi Sakariaalle kertoen tulevasta raskaudesta. Mitkä valtavat sanat Sakarias saikaan kuulla: ”Hän on sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymästään, 15 sillä hän on oleva suuri Herran edessä. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hänet on täytetty Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta asti. 16 Hän kääntää monet Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, puoleen. 17 Hän kulkee Herran edellä Elian hengessä ja voimassa kääntääkseen isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskaiden mielenlaatuun, näin valmistaakseen kansan, joka on Herraa varten valmistautunut.” (Luuk.1:14-17.)

Millaista on kantaa sisällään lasta, joka on jo kohdussa täytetty Pyhällä Hengellä? Todennäköisesti Elisabet on tunnistanut asian, en tiedä. Joka tapauksessa kävi niin, että kun Elisabet oli kuudennella kuulla raskaana, myös Marialle ja Joosefille ilmoitettiin heille siunaantuvasta raskaudesta. Maria oli Elisabetin sukulainen, ja hän menikin Elisabetille ”kylään” kolmeksi kuukaudeksi.

Minua on aina siunannut Raamatussa kohta, jossa kerrotaan, että ”kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussaan ja Elisabet täyttyi Pyhällä Hengellä (Luuk.1:41). Elisabet itse sanoi Marialle: ”Samalla hetkellä kun tervehdyksesi ääni tuli korviini, lapsi hypähti riemusta kohdussani” (Luuk.44).

Miten ihmeellinen kohtaaminen… Ei vain sukulaisäitien välinen kohtaaminen, vaan kahden maailmanhistorian merkittävimmän, vielä kohdussa olevan ihmisen kesken. Huutavan Äänen ja Maailman Vapahtajan ensikohtaaminen!


6. Maria, Jeesuksen äiti

Kaikki tuntevat Jeesuksen äidin, Marian, tarinan. Hän oli nuori tyttö, kun enkeli ilmestyi hänelle ja ilmoitti, että hän tulee synnyttämään pojan, joka ”on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen. 33 Hän hallitsee kuninkaana Jaakobin sukua ikuisesti, eikä hänen valtakunnallaan ole loppua.” (Luuk.1:32-33.)

Maria oli tuolloin jo kihloissa, mutta siihen aikaanhan ei missään tapauksessa ollut sopivaa miehelle mennä, ennen kuin oltiin naimisissa. Niimpä kihlattu Joosef päätti ensin hylätä Marian, koska luuli tämän olleen uskoton. Enkeli ilmestyi Joosefille ja kertoi, miten oli asiain laita. Joosef ottikin Marian vaimokseen, ja ryhtyi pojalle maalliseksi isäksi.

Marian osa on mietityttänyt kovasti. Ei vain raskausaikana, vaan myös Jeesuksen lapsuuden, nuoruuden ja toiminnan aikana. On varmasti lukemattomia kertoja, kun Maria on katsonut muiden lasten kanssa leikkivää poikaansa ihmetyksen vallassa; "miten se poika saattoi taaskin toimia noin erikoisen viisaasti?!".


Jeesuksessa on näkynyt jo lapsena hänen erityislaatuisuutensa, esimerkiksi kun hän 12-vuotiaana oli Jerusalemissa temppelissä keskustelemassa oppineiden ja pappien kanssa, jotka niin ikään ihmettelivät hänen viisauttaan.


Miltä on tuntunut se, että oma lapsi on niin vahvoja yhteiskunnallisia liikehdintöjä aikaansaava mies, jota sadat, ja lopulta tuhannet ovat lähteneet seuraamaan? Jota tuhannet ja taas tuhannet ovat jo tuolloin vihanneet, halveksineet ja syyttäneet? Joka toisaalta rakastaa äitiään erityisenä naisena maan päällä (kuten jokainen lapsi), mutta toisaalta taas sanoo, että jokainen nainen, joka tekee Jumalan tahdon, on hänen äitinsä?

Mariasta on tehty eräs laulu, joka alkuperäisellä kielellään englanniksi on yksi koskettavimmista mitä olen koskaan kuullut. Voit kuunnella sen tästä:



Äitejä on ollut ja tulee olemaan niin kauan kuin maailma pysyy. Jokaisella äidillä on omat maailmankatsomuksensa, elinympäristönsä, ilonsa, huolensa, menetyksensä, lahjansa ja historiansa. Kuitenkin äidin sydän on aina äidin sydän, enkä usko, että suurempaa maallista rakkautta voi olla kuin äidin rakkaus lapsiinsa.

Mitä tahansa Sinä oletkaan käynyt elämässäsi läpi, missä tahansa tilanteessa juuri nyt oletkaan niin tiedä, että Jumalan kanssa selviät! Lopuksi haluan muistuttaa Sinua Jumalan rakkaudesta juuri Sinua kohtaan:

Johannes 3:16-17

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainutsyntyisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. 17 Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. (RK)

56 katselukertaa

©2020 MIKKELIN VAPAASEURAKUNTA * Savilahdenkatu 26, 50100 Mikkeli *