Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. (1 Kor. 4:1-2)
Oletko sinä koskaan ollut palvelemassa seurakunnassa tai tekemässä kotona jotain arkipäiväistä askaretta ja miettinyt, että miksi edes teen tätä, kun kukaan ei kuitenkaan huomaa eikä ainakaan kiitä? Tai teit jonkin mielestäsi ”pienen teon” ja ajattelit, että onkohan tästäkään mitään hyötyä?
Itseäni tämä usein ärsytti ja vaivasikin ennen kuin ymmärsin, että tekojen suuruus tai näkyvyys ei sinänsä ole merkitsevää vaan se, että teemme kaiken niin kuin Herralle; kuuliaisuudesta, uskollisuudesta ja rakkaudesta. Nimittäin Herra, jolle kaikki on peittämätöntä, näkee mitä teemme ja miksi teemme sen mitä teemme.
Uskon, että Herra tulee näinä aikoina tuomaan esiin ja palkitsemaan nämä ”pienet teot”, jotka olemme Hänelle tehneet. Teot, joita kukaan muu ei välttämättä ole huomannut. Leski, joka antoi kaksi lanttia, antoi kuitenkin eniten (Luuk 23:3). Siinäpä meille Jumalan matematiikka parhaimmillaan! (Enemmänkin toki voi ja saa investoida Jumalan valtakuntaan, Herran johdatuksen mukaan.)
Uskollisuus - mitä se on?
Uskollisuus on ainakin yksi hengen hedelmistä (Gal 5:22), siis Jumalan Pyhän Hengen meissä aikaansaama muutos kohti Jeesuksen kaltaisuutta. Sattumaa ei myöskään ole se, että usko(llisuuden) ja usko(n) sanajuuri ovat samoja. Yksinkertaisimmillaan ymmärrän uskollisuuden olevan Jumalan yhteydessä pysymistä, Hänen sanansa noudattamista, Hänen rakastamistansa ja sen tehtävän toteuttamista, jonka Hän on meille kullekin uskonut.
Itselleni vapauttava oivallus oli, että Sana kehottaa meitä tekemään kaiken paitsi Jeesuksen nimessä (Kol 3:17), myös niin kuin tekisimme sen Jumalalle emmekä ihmiselle, koska palvelemme Herraa Jeesusta (Kol 3:23).
Muistan, kun olin aikoinaan kaupassa töissä ja yksi tehtävistäni oli täyttää kylmäkaappia. Päivästä toiseen täytin hyllyjä, jotka taas seuraavana päivänä olivat tyhjät. Aluksi minua turhautti, mutta ymmärryksen saatuani aloin täyttää hyllyjä niin kuin olisin täyttänyt ne Herralle. Oli muuten suorat rivit sen jälkeen (ainakin pari päivää)!
Lisäksi tiedämme Sanasta, että jos emme väsy, saamme ajan myötä niittää (Gal 6:9). Mitkä ovat sinun elämässäsi ne asiat, joita tiedät Herran pyytäneen sinua tekemään, mutta jotka eivät välttämättä näy muille?
Eikö jopa rukouksen alueella Herra kehottanut meitä menemään omaan kammioon (Matt. 6:6), pois muiden näkyvistä ja rukoilemaan siellä Isää? Tai antamaan niin, ettei vasen käsi tiedä mitä oikea antaa (Matt 6:3)? Uskollisuudella on siis myös palkka, joista arvokkain on Hänen läsnäolonsa meidän elämässämme.
Tohdinpa rohkaista itseäni ja sinua jatkamaan uskollisesti niiden asioiden (vaikka pientenkin) tekemistä, joita olemme Herralta toimiksi, tehtäviksi ja puhteiksi saaneet, vaikkei niitä kukaan huomaisi ja vaikkemme heti ihmisiltä kiitosta saisikaan. Uskollisesti, kuuliaisuudesta ja rakkaudesta. Siitä nimittäin seuraa ajan myötä ilo, siunaus ja tulos.
(Jatkuu seuraavassa postauksessa kesäkuussa: Huomasikohan taaskaan kukaan? Osa 2)
