”Kun rukoilette, älkää olko niin kuin tekopyhät. He asettuvat mielellään rukoilemaan synagogiin ja katujen kulmiin, jotta ihmiset näkisivät heidät. Totisesti minä sanon teille: he ovat jo palkkansa saaneet. Mutta kun sinä rukoilet, mene kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Isäsi, joka salassa näkee, palkitsee sinut. Kun rukoilette, älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka luulevat tulevansa kuulluiksi monisanaisuutensa tähden. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan. Teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi.” (Matt. 6:5-9, Raamattu kansalle -käännös)
Matteuksen evankeliumin 6. luvussa (Matt. 6:5-15) Jeesus antaa meille kaksi huonoa esimerkkiä rukouksen motiiveista. Ensiksi hän varoittaa meitä tekopyhyydestä, rukouksesta synagogien ja katujen kulmien edessä, ”jotta ihmiset näkisivät heidät.” Fariseusten ongelma silloin ja ihmisten ongelma vielä nykyäänkin on helposti, että voimme rukoilla sellaisista motiiveista käsin, joilla yritämme tehdä vaikutusta toisiin ihmisiin tai saada arvonantoa toisten keskuudessa.
Nuorena uskovana koin monesti alamittaisuutta suhteessa muihin kuunnellessani millä tavoin ja minkä kuuloisesti he lähestyivät Jumalaa. En usko, että heidän motiivinsa oli herättää huomiota. Haluan kuitenkin rohkaista sinua, että kun kristityillä on tilaisuus rukoilla yhdessä, älä välitä siitä, miltä itse kuulostat, vaan liity rohkeasti mukaan rukoilemaan. Rukouksella me emme pyri tekemään vaikutusta ihmisiin, vaan Isä meidän -rukouksen sanojen mukaan lähestymään ”Isää, joka on taivaissa”!
Toinen asia, josta Jeesus muistuttaa ja varoittaa meitä on, että ihmisten lisäksi emme pyri rukouksellamme tekemään vaikutusta, ikään kuin manipuloimaan Jumalaa. Kun Jeesus varoitti meitä pakanoiden ”tyhjän hokemisesta”, tarkoitti Hän sitä, että he usein yrittivät kutsua ”jumalaa” useilla eri tavoilla. Mitä hienoimmilla sanoilla ja erilaisin rituaalein he yrittivät tehdä jumaliinsa vaikutusta, että ne kuulisivat heidän rukouksensa. Ei todellakaan niin! Kristittyinä me saamme lähestyä Jumalaa Isänä, joka tahtoo kuulla meitä. Saamme kuulua Jumalan perheeseen uskon kautta Jeesukseen ja olla Hänen poikiaan ja tyttäriään (Gal. 3:26). Jumalan, Isän ja Jeesuksen välisestä ainutkertaisesta suhteesta käsin tämä on totta jokaisen kohdalla, jonka elämä kuuluu Jeesukselle. Voisiko tämä olla totta myös sinun elämässäsi? Tervetuloa Mikkelin vapikselle ottamaan siitä selvää!
Mikko Ohra-aho