Miehen katseessa olevan halveksunnan pystyi helposti aistimaan hänen pureskelemansa hot-dog -paperin takaa. Oli 1980-luvun puoliväli ja olimme juuri aloittaneet kaverini kanssa kertomaan Jeesuksesta keski-ikäiselle herrasmiehelle, joka oli ilmeisen nälkäinen. Olimme keskellä Turun toria, ja olimme kumpikin juuri uskoon tulleita, enemmän intoa kuin taitoa omaavia, aloittelevia opetuslapsia. Olimme hyvin konkreettisesti kokeneet jotain ihmeellistä ja saaneet uuden suunnan elämäämme. Pitihän siitä saada kertoa.
- Olen Turun Sanomien toimittaja ja olen koko päivän seurannut kirkolliskokousta, sanoi mies tiukasti
meitä tarkastellen sinappiset huulet värähtäen.
- Ei se mitään, mutta tekin tarvitsette pelastusta, heitimme vähintään yhtä uhmakkaasti takaisin.
Muistaakseni ei keskustelu tästä enää edennyt, eikä ihme – valitettavasti. Kaksi maailmaa oli
silmänräpäyksen verran kohdannut toisensa, mutta muuri oli välissä. Halveksunta oli molemminpuolista,
minkä olisi ulkopuolinen tarkkailija helposti huomannut. Muuri erotti sukupolvia, ajatusmaailmoja, ehkä
yhteiskunnallista asemaakin.
Olimme kaverini kanssa epäilemättä tulleet tuntemaan Vapahtajan ja evankeliumin voiman, mutta olimme aivan vauvoja edes yrittääksemme ymmärtää tuon korkea-arvoisen reportterin tilannetta. Hänen
kommenttinsa kirkolliskokouksesta sai meidät sisäisesti nauramaan ja – niin, halveksimaan häntä. Muuri oli välissä, se oli liian korkea, ja sanoja vain heitettiin sen yli.
Jeesus itse ylitti, suorastaan rikkoi muureja jatkuvasti. Hän, juutalainen mies, aloitti keskustelun
samarialaisen naisen kanssa, jonka tiesi olevan niin sanotun huonon naisen. Päättäväisesti, rakkaudellisesti hän ylitti etnisen muurin. Juutalaiset eivät keskustelleet samarialaisten kanssa, niin kuin eivät monet suomalaisetkaan nykyisin maahanmuuttajien kanssa. Hän ylitti sukupuoliroolit ja nosti naisen samaan asemaan miesten kanssa, mikä tuohon aikaan oli tavatonta. Hän ylitti sosiaalisen aseman, ja mikä ihmeellisintä, uskonnollisuuden muurin: Hän keskusteli syntisenä pidetyn naisen kanssa ilman halveksuntaa. Hän etsi ihmistä muurin takaa, ja murtautui tuon naisen maailmaan. Hän muutti sen kokonaan.
(Joh. 4:7-29.)
Evankeliumi on uskottu tavallisille ihmisille, jotka ovat löytäneet armon. Sitä eivät tule julistamaan enkelit. Tarvitaan rohkeutta ja nöyryyttä, että voisi kuulla tavalliselta ihmiseltä taivaallisia viestejä. Toivon kovin, että muureja voitaisiin murtaa, sillä niiden määrä näyttää vain kasvavan. Tiedän, niitä on minunkin
ympärilläni.
Manu Rantanen