”Minä olen rakastanut teitä, sanoo Herra” (Mal. 1:2, Raamattu kansalle). Jumalan rakkaus on Vanhan testamentin profeetta Malakian kirjan keskeisin sanoma. Kuitenkin se, miltä Jumalan rakkaus kirjassa näyttää, saattaa tuntua meistä vieraalta, sillä se sisältää myös paljon sanoja Jumalan tuomiosta. Jos Jumala on rakkaus (1. Joh. 4:8) ja Hän rakastaa meitä (Mal. 1:2), niin miten Hänen rakkautensa on yhteen sovitettavissa Raamatun joskus koviinkin sanoihin Jumalan tuomiosta? Eivätkö ne sulje toisensa pois? Miten on mahdollista, että Jumalan rakkaus sisältää samalla ajatuksen Jumalan tuomiosta?
Miehen ja naisen välinen avioliitto voi auttaa meitä ymmärtämään tätä puolta Jumalan rakkaudesta. Rakkautta on monenlaista, mutta aviopuolisoiden välisessä rakkaudessa on jotain erityistä. Se on erityyppistä rakkautta tai kiintymystä, kuin jota esimerkiksi taitelija osoittaa maalaamaansa taideteosta kohtaan tai se, miten olemme kiintyneitä lemmikkieläimeemme. Myös lapsen ja vanhemman välinen suhde on erilainen, vaikka myös se sisältää paljon rakkautta.
Avioliitossa puolisot ovat usein paljon enemmän valmiita antamaan toisilleen anteeksi. Anteeksianto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaatisin puolisoltani vähemmän sen takia, että hän epäonnistui jossakin asiassa. Jos toinen epäonnistuu, niin annamme anteeksi, mutta se ei tarkoita sitä, että seuraavalla kerralla sama asia olisi silmissämme hyväksyttävää.
Samalla tavalla Jumala on rakastava ja valmis antamaan anteeksi, mutta Hän ei myöskään laske kohdallamme käsitystä vanhurskaasta ja pyhästä elämästä epäonnistumisen tähden. Hän ei sano meille tehdessämme väärin, että seuraavalla kerralla saamme aivan vapaasti toimia samalla tavalla. Sen sijaan Jumala rakastaa meitä, jonka takia Hän ei laske rimaa alemmaksi meidän takiamme. Tämä ei tee meistä superihmisiä eikä tarkoita, että emme joskus epäonnistuisi. Odotukset Jumalan tahdon mukaisesta elämästä eivät kuitenkaan muutu keskeneräisyytemme takia.
Jumalan tuomio ei ole samanlaista kuin ihmisviha. Jumalan tuomio on välttämätöntä ja raamatullista Hänen rakkautensa ilmaisemiseksi. Varhaiskristillisessä kirjallisuudessa tästä on sanottu viisaasti: ”Hän, joka rakastaa hyvää, vihaa myös pahaa, sillä se, joka ei vihaa pahaa, ei rakasta myöskään hyvää. Toisaalta hyvän rakastaminen tarkoittaa pahan vihaamista, sillä pahan vihaaminen nousee hyvän rakastamisesta” (oma käännös).
Katsoessamme tätä maailmaa voimme miettiä, millaista olisi hyvän rakastaminen, jos se ei sisältäisi myös ajatusta Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta. Jos Jumala katsoisi vääryyttä läpi sormien, eikä ihmisillä olisi vastuuta eletystä elämästään, Jumalamme ei olisi rakkauden Jumala. Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumala on kääntänyt uuden sivun maailmanhistoriassa. Hän on avannut samalla uuden näköalan Ilmestyskirjan viimeisissä luvuissa kohti maailmaa, jossa vääryydellä ja synnillä ei ole enää sijaa keskellämme. Tuossa maailmassa Raamatun toivon sanoma Jumalan rakkaudesta saa täyttymyksensä. Siihen maailmaan ja Jeesuksen seuraan tahdon kutsua myös sinua!
Mikko Ohra-aho
Lähteet:
Lactantius, The Minor Works: De Ira Dei [The Wrath of God], trans. Sister Mary Francis McDonald (Washington DC: Catholic University of America Press, 1965), Vol. 154:69.
Walter C. Kaiser Jr., Malachi: God’s Unchanging Love (Eugene, OR: Wipf & Stock, 2019).