Tutussa paikassa maaseudulla, pihapiirissä on useita koivupuita. Niistä suurin osa on jo vanhoja ja kokeneet niin talven kuin kesän tuomat myrskytuulet ja tyvenet. Siinä ne seisovat kuitenkin ylväinä pystyssä ja jos osaisivat puhua, niin niillä olisi monia tarinoita meille kerrottavaksi, pelkästään niistä ihmisistä, jotka pihapiirissä ovat vuosikymmenien saatossa tallustelleet.
Jälleen tänä keväänä ne alkoivat verhoutua kauniiseen vihreään väriloistoon. Lehtien kahinaa oli leppoisalla tuulella mukava kuunnella ja samalla seurata lintujen touhuja puiden oksilla.
Etenkin alkukeväästä oli kuitenkin usein hyvin tuulisia päiviä, joiden ansiosta pihassa oli pudonneena näiden puiden kuivia oksia. Niitä sitten kerättiin ja haravoitiin pois. Silti nuo puut olivat kauniita katsella. Tuo kuivien oksien tippuminen puista maahan herätti mieleeni erään Jeesuksen opetuksen raamatusta (Joh.15:1-8), jonka haluan jakaa kanssasi.
”Minä olen tosi viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, Hän karsii, ja jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, Hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän. Te olette jo puhtaat sen sanan kautta, jonka olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin Minä pysyn teissä. Niin kuin oksa ei itsessään voi kantaa hedelmää, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Minua te ette voi tehdä mitään. Jos joku ei pysy Minussa, hänet heitetään pois kuin oksa – ja se kuivettuu. Kuivat oksat kootaan yhteen, heitetään tuleen ja poltetaan. Jos te pysytte Minussa ja Minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja se tapahtuu teille. Siinä Minun isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani.” (Joh.15:1-8)
Jeesus käytti kuvaa viinipuusta osoittaakseen, kuka hän on ja mitä on olla hänen opetuslapsensa. Hän on viinipuu ja Taivaallinen Isä on viinitarhuri, joka hoitaa oksia, joita hänen omansa ovat, jotta ne tuottaisivat runsaamman hedelmän. Oksat ovat puolestaan riippuvaisia rungosta, saaden siitä tarvitsemansa voiman arkeen ja juhlaan. Se kertoo meille läheisyyden ja riippuvuuden tärkeydestä.
Jeesus mainitsee kaksi asiaa, jotka kohdistuvat viinipuuhun, nimittäin oksia karsitaan ja puhdistetaan. Kuivettunut oksa on menettänyt kaiken yhteytensä runkoon ja siksi se karsiutuu pois. Jeesus lisää vielä opetuksensa vakavuutta toteamalla, että kuivettuneet oksat kootaan ja heitetään tuleen. Tuo Jeesuksen kertoma kuva viinipuusta osoittaa meille jokaiselle uskovalle, kuinka välttämätöntä on olla, ei ainoastaan silloin tällöin, vaan jatkuvassa yhteydessä viinipuuhun eli Häneen.
Usko yhdistää Jeesuksen ja Häneen uskovat toinen toiseensa. Oksa kuivuu silloin, kun se menettää tämän yhteyden, jonka sielunvihollinen tahtoo saada aikaan. Elävä usko on elämää Jeesuksessa. Se ei ole harrastus vaan elämän ykkösasia. Tämä on äärettömän tärkeää oivaltaa koska elämme Jeesuksen toisen tulemuksen aattohetkissä.
Mistä pysymisessä on sitten kysymys? Tuo sana toistuu tekstissä 9 kertaa. Alkukielessä sana "pysyä" tarkoittaa samaa kuin asua, oleskella ja jäädä. Eli kysymys on pitkäaikaisesta, jatkuvasta yhteydestä, ei vain vierailusta tai harrastuksesta. Jeesuksen kertoma kuva viinipuusta kutsuu meitä tänäänkin elämään hänen yhteydessä ja hänen armonsa sanan varassa.
Sinua siunaten,
Hannu-pappi
