Rajoitus. Rajallisuus. Heikkous. Sanoja, jotka mieluiten ohittaisin nopeasti ja lakaisisin maton alle. Siinä ne kuitenkin taas seisovat. Ja vaikeaa on näköjään muillakin. On liikkumisrajoituksia, turvavälejä, nopeusrajoituksia ja vaikka mitä. Ihmekö siis, että kerrotaan mielenosoituksista ja kirjoitetaan vihaista palautetta. Minun oikeuksiani ei rajoiteta!
Median unelmatehtaat suoltavat samalla suloisia näkymiä ikuisesta rajoittamattomuudesta, nuoruudesta ja kauniista lopuista. Seuraa vain sydäntäsi. Älä anna minkään rajoittaa itseäsi. Älä tule kertomaan heikkoudesta aikana, jolloin masentavia ja epävarmoja asioita on muutenkin liikaa.
Tulin uskoon jo nuorena. Alle kolmikymppisenä olin voimieni kukkuloilla. Tiesin paljon, mielestäni enemmän kuin useimmat muut. Rajallisuus tuli eteeni kuin muuri. Maailma oli mennyt solmuun, lama-aika koetteli Suomea. Täpötäydet työttömyystoimistot, yrittäjien konkurssit ja itsemurhat. Kirjoita lomakkeeseen sata kertaa: ”Työtön, työtön, työtön”, jos et muuten usko.
Uraputki ei avautunut, ja moni muu asia osoitti elämässäni samaan aikaan rajallisuuttani. Eikö Jumala teekään minulle niin kuin olen odottanut ansaitsevani? Minähän tiesin, miten tien pitää aueta edessäni. Kovat vatsakivut, kuolemanpelko, laihtuminen toistakymmentä kiloa lyhyessä ajassa. Tutkimuksia toisensa perään. Heikkous.
Nyt voin sanoa, että oli terveellistä huomata, että en voikaan hallita omaa elämääni. Koin, kuinka Isä otti vastaan pudotessani kukkulalta, johon olin kiivennyt. Ymmärsin vihdoin, että olin palamassa loppuun ja että olin heikko. Hyvä oli levätä Isän kädessä. Ilman näitä kokemuksia eivät silmäni olisi auenneet väärille asenteille ja ylpeydelle, ja myös kuva Jumalasta olisi jäänyt kovin kapeaksi. Siksi tiedän, että tämä tie oli tarpeellinen minulle. Tiedän myös sen, että vieläkin tarvitsen näitä heikkouden kokemuksia, jos haluan kokea Hänen suuruutensa.
Kuulen nyt hyvin tuttuja ääniä nuorten suusta, kuin millaisia itsekseni puhelin. ”Tulevaisuutemme varastetaan. Meillä on oikeus saada se, mikä meille kuuluu”. Rajallisuutta on ikävä kokea. Olemme nyt historiallisessa heikkouden kohtaamisen ajassa koko ihmiskuntana. Kupla puhkeaa. Toki meidän pitää kantaa toisiamme kykyjemme mukaan elämän järkytysten, jopa sairauden ja kuoleman keskellä. On kuitenkin niin, että heikkous tulee lopulta jokaisen ihmisen osaksi.
Jumala tuli heikoksi ja meni maan alimpiin paikkoihin, jotta Hän olisi meitä vastassa silloin, kun putoamme. Kenenkään ei tarvitse katkeroitua ja menettää elämänuskoaan silloinkaan, kun heikoksi tulemisen muuri vain kasvaa eteemme, emmekä käsitä mistä päästäisiin eteenpäin. Kristus oli jo siellä ennen meitä. Tiedän, että se voi kuulostaa latteudelta, mutta kirjoitan silti: Laita luottamuksesi Jumalaan, joka on rakkaus ja tietää sen, missä sinä nyt ole.
Siunausta tuleviin heikkouden kokemuksiin! Heikoissa Hän on väkevä.
Manu Rantanen
Yorumlar