Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. (Matt. 6:14-15)
Tämä on yksi upeista Jeesuksen opetuksista, joihin kuuluu myös tämä:
Silloin Pietari meni Hänen tykönsä ja sanoi Hänelle: Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava
anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa? Jeesus vastasi hänelle: Minä sanon sinulle, ei seitsemän kertaa vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. (Matt.18:21-22)
Anteeksiantaminen on niin vaikeaa joskus meille ihmisille. Anteeksiantaminen ei olekaan helppoa, vaan se on pitkä prosessi, jota työstetään kuka mitenkin kauan. Päämääränä olisi kuitenkin antaa anteeksi ja päästä siihen pisteeseen, että asia on anteeksi annettu, käsitelty niin, ettei asiaan enää palata.
Anteeksiantamaton sydän kärsii, katkeroituu ja vaikuttaa huonoa myös ympäristöönsä. Kuinka voin antaa anteeksi, jos toisen teko on loukannut niin syvästi, etten pääse yli siitä? Rukous, rukous ja rukous. Jeesus on luvannut olla kanssamme kaikissa hetkissä. Hän tuntee ja tietää kaikki tunteemme, haavamme, ahdistuksemme ja ihan kaiken.
Me saamme Jeesuksen kanssa tehdä sen anteeksiantamisen matkan, vuodattaa Hänelle kaiken ja pyytää armahtavaista mieltä. Kerran huomaamme, että anteeksiantamattomuus, jota kannoimme raskaana taakkana sydämellämme, onkin poissa ja matkanteko tuntuu taas kevyemmältä.
Itseäni puhutteli joskus juuri tuo: jos emme anna toisen rikkomuksia anteeksi, ei Taivaallinen Isämmekään anna meidän rikkomuksiamme anteeksi. Eli, olisin halukas sille, että minulle annetaan anteeksi, mutta lähimmäiseni ei ansaitsisi anteeksiantoa.
Kiitos rakas Jeesus, että olet luvannut kulkea kanssamme. Myös silloin, kun anteeksiantaminen on meille vaikeaa. Sinä hoidat, ohjaat ja viet perille.
Birgitta Puha