Valintoja

Me joudumme tekemään valintoja koko elämämme ajan. Se alkaa jo kouluiässä, kun pitäisi tietää, mikä minusta isona tulee. Toisille se on itsestään selvää, kaikille ei. Tuntuu, että ennen nuoruudessani se oli helpompaa, ja sai käyttää vuosia sitä miettiessä ja kokeillessa eri töitä. Itsekin ajauduin kuin vahingossa hoitoalalle. Uskossa olevana se oli kylläkin johdatusta.

Sitten tuli se aika, kun sai valita aviopuolisoa. Siihen olisin tarvinnut ohjausta. Toivottavasti tänä päivänä seurakunnat antaisivat opetusta nuorille tässä tärkeässä asiassa, ja nuoret myös ottaisivat neuvoja vastaan. Minulle kävi niin kuin kävi, ystävät tietävät asian. Hengissä selvisin niin fyysisesti kuin henkisesti noista 20 vuodesta, vaikkakin meni melkein toinen mokoma asioitten kelaamiseen. Haavat ja arvet ovat syviä ja kiristävät vieläkin joskus. Yksin jääminen murrosikäisten kanssa toi monia haasteita, eikä vain taloudellisia, vaan jälkiä oli tullut kaikille. Valintoja, mitä?

Katkeroidunko? Se on niin kokonaisvaltaista, tunteet ja järki muistot. Oli kuin tarpoisi pohjattomassa suossa. APUA! Oli joitakin ystäviä, jotka kuuntelivat. Oli niitäkin, jotka eivät seurakunnassakaan ymmärtäneet. Valinta: Ketkä ovat luotettavia?

Sitten tuli syöpä, sitä en valinnut. Tuli toisen kerran, kolmannen ja vielä neljännen. Valinta: valitanko? Miksi vielä, olenko niin paha, että minua pitää kurittaa? Vastaus: Koko elämä on Jumalan kädessä. Ollut tähän asti ja eteenpäin päätepisteeseen asti erehdyksistäni huolimatta, armosta.

Lohdullista on se, että kaiken keskellä on ollut näkymättömän Jumalan näkymätön käsi pitämässä jalat sillä kallioperustalla, jolle minä olin halunnut rakentaa. Omista valinnoista joudumme kärsimään ja niistä vastaamaan. Jumala on niin suuri, että Hän voi laittaa pahankin palvelemaan omia tarkoituksiaan ja opettaa meitä, jos nöyrrymme pyytämään armoa ja apua. Hän seuraa meitä.

Joskus sain kokea sen, kun hain apua puhelinsoitolla. Evankelista rukoili puolestani: Herra, näet sisaren, jonka sydän läpättää kuin lampaansaparo ja hän on kuin lintu häkissä, auta häntä. Kului muutama kuukausi ja olin rukousillassa ja siellä eräs henkilö rukoili ja sanoi: Sinä, joka olet kuin lintu häkissä, pääset kohta lentämään vapauteen.

”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä.” Joku puhui pimeänkoulusta. Kun ihminen joutuu siihen kouluun, hän ei voi muuta kuin turvata Herraan. Hän opettaa, että kaikki apu tulee Häneltä. Ihminen alkaa löytää sanasta Jumalan lohdutusta ja valoa pimeyteensä. Ne ovat kuin kallisarvoisia helmiä, aarteita elämän polulla, valon pilkahduksia ja toivoa. Kallisarvoisia ovat myös ystävät, jotka kulkevat rinnalla ja joille voi kertoa vaikeistakin asioista ja joiden kanssa voi rukoilla.

Valinta: Valitse Jeesus, joka on tie Jumalan luo. Häneen voit turvata vaikeina aikoina, sillä Hän ei sinua hylkää eikä jätä. Se on yksi Sanan helmi, omista se itsellesi. Ja kaikesta tulee antaa kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle ja Jeesukselle, pelastajallemme ja Pyhälle Hengelle, puolustajallemme.

Kaija Hannula