Rakastan kevättä. Sitä, kun päivät alkavat pimeän talven jälkeen pitenemään. Linnut aloittavat konserttinsa jo ani varhain aamulla. Puiden oksiin puhkeavat silmut ja leskenlehdet ilmestyvät teiden varsille. Ei ole vielä liian kuuma eivätkä ötökät kiusaa. Joka kevät ihmettelen sitä, miten nopeasti lumet yhtäkkiä sulavatkin.
Kaikista suurin ihmettelyni ja ihailuni aihe on kuitenkin se, että Jumala loi tämän ihmeellisen luonnon ja kaiken mitä siinä on! Jumala loi taivaan ja maan ja kaiken elollisen ja elottoman maan piirissä. Jumala loi vielä ihmisen, joka hallitsisi Hänen edustajanaan Hänen luomakunnassaan. Luomiskertomuksesta (1. Moos. 1) voimme sen lukea. Kun Jumala oli luonut kaiken, Hän ”katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.” (1.Moos.1:31) Jumala on aikojen alusta asti halunnut vain hyvää ihmiselle. Hän on luonut ihmisen ja rakastaa jokaista ihmistä äärettömän paljon. Niin paljon, että antoi ainoan poikansa kuolemaan meidän tähtemme (Joh. 3:16). Yksikään ihminen ei ole Jumalalle vahinko, sattuman kauppa tai epätoivottu. Jumala on suunnitellut sinunkin elämäsi jokaista piirtoa myöten, jos vain annat Hänen näyttää sen sinulle.
Samalla tavalla, kun luonto puhkeaa kukkaan pimeän ja kylmän talven jälkeen ja saa mahdollisuuden herätä uuteen kukoistukseen, Jumala antaa myös meille aina uuden mahdollisuuden. Tai vaikka sen ensimmäisen mahdollisuuden. Tiedätkö, Jumala haluaa antaa jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden ja Hän haluaa pelastaa juuri sinut.
Jos haluat antaa elämäsi Jeesukselle, voit sanoa tämän syntisen rukouksen:
Minä kumarrun puoleesi, Herra, anna syntini anteeksi.
Kodin haluan luonasi kerran, pese verelläs’ sydämeni.
Minun nimeni Elämänkirjaan punakynällä kirjoita.
Veri Golgatan kummulta virtaa vielä tänäkin päivänä.
Pyhän Henkesi kastaa anna taivastulella helluntain.
Joka päivä taluta, kanna, että tahtoas tottelen ain’.
Kun hetkeni viimeinen koittaa, saata taivaan ilohon.
Eläessäni anna voittaa Sulle lyhteitä kokohon.
(© Sointu Thakur)
Siunausta ja oikein iloista kevään aikaa jokaiselle!
Lotta Pylkkänen