Pidän todella paljon television luonto-ohjelmista. En ole juurikaan itse matkustellut ulkomailla, joten sen kautta voin saada tietoa ja ymmärrystä siitä, mitä erilaisia maita, kansoja ja ihmisiä maailmassa on. Voi nähdä monenkirjavia kukkasia, eläimiä, karuja aavikoita ja kilometrien korkeuksiin kohovia lumihuippuisia vuoria. Voi nauttia kaikesta siitä ihanasta, mitä Jumala on luonut iloksemme.
On ihmisiä, jotka sanovat, että ei ole Jumalaa. He eivät halua mitään uskonnollista omaan eivätkä lastensa elämään. He kieltävät lapsiaan osallistumasta kouluissa pidettäviin päivänavauksiin, koska pelkäävät heidän joutuvan käännyttämisen kohteeksi. He voivat kuitenkin kannustaa heitä ajattelemaan ihmistä monimuotoisena luomuksena, jolla ei ole rajoituksia olla tyttö tai poika tai miltä milloinkin tuntuu.
Kun lapsilta kielletään osallistumasta, eivätkö vanhemmat silloin kiellä heidän perustarpeitaan? He kieltävät heitä saamasta tarpeettomana pitämäänsä tietoa. He eivät tahtoisi lastensa kuulevan Jumalasta, koska eivät itse halua uskoa, että olisi olemassa jotain, jota he eivät voisi hallita omalla viisaudellaan. Ymmärrän, että vanhempien tulee ohjata lapsiaan. Nykymaailmaa seuratessa näyttää kuitenkin siltä, että vanhemmat, jotka antavat vastuuta liiankin nuorille, ovat yllättävän jyrkkiä Jumalaa koskevissa asenteissaan.
Kaikki menestys, mitä he ovat saavuttaneet, on heidän mielestään itse ansaittua. He ovat ehkä lukeneet paljon ja opiskelleet yliopistoissa. On ihmisiä, joilla on muita enemmän rahaa. He voivat olla ylpeitä menestyksestään, koska he ovat mielestään osanneet hoitaa asiansa paremmin kuin ne, jotka elävät köyhyydessä. Onko heidän menestyksensä ja varallisuutensa todella heidän oman viisautensa ja erinomaisuutensa ansiota? Eikö Jumala ole loppujen lopuksi kaiken tuon antaja ja mahdollistaja?
Luodessaan ihmisen Jumala loi hänelle silmät, jotta hän näkisi ja korvat, jotta hän kuulisi. Hän loi kädet, joilla voi tehdä työtä ja jalat, joilla voi liikkua. Jotta voimme lukea kirjoja ja matkustaa eri kaupunkeihin ja maihin, tarvitsemme toisia ihmisiä. Ennen kaikkea tarvitsemme Jumalaa, joka on kaiken tuon mahdollistanut antaessaan ihmiselle monenlaista taidollisuutta. Eikö meidän siis tulisi kiittää kaikesta Luojaamme, joka on meidät tehnyt ihmeellisesti jo äitimme kohdussa?
Ihmisellä, joka ajattelee olevansa kaiken tietonsa ja älynsä aikaansaaja, on vielä paljon opittavaa. Tästä ihmisen ”viisaudesta” lähtee ajatus siitä, ettei Jumalaa ole, ettei Häneen kannata uskoa, eikä Häntä tarvitse mitenkään ottaa huomioon. Mielestäni se on yksi suuri syy nuorten pahoinvointiin, väkivaltaan ja syrjäytymiseen.
Jokainen olkoon vapaa valitsemaan. Kehotan silti, että pysähtyisimme ja miettisimme: Olemmeko me todella itsemme herroja, vai voisiko tässä maailmankaikkeudessa olla joku, joka on meitä suurempi, viisaampi ja kyvykkäämpi? Katsoessani vaikka niitä luonto-ohjelmia voin ihmetellä ihmisen pienuutta. Ruusuntuoksu raikkaan kesäsateen jälkeen ja lintujen viserrys puiden oksilla ovat jo meidän ihmisten tekemisien ulottumattomissa, saati sitten isommat asiat. Uskon, että tuon kaiken Jumala on luonut iloksi ja todistukseksi olemassaolostaan.
Uskovat ihmiset eivät ole yli-ihmisiä, eivätkä muita parempia. He tekevät virheitä, sairastavat ja heille voi tapahtua monenlaisia asioita. He ovat kuitenkin ihmisiä, jotka ovat antaneet oman elämänsä Jumalan tahdon alaisuuteen. He uskovat Jeesuksen Kristuksen ristin työn sovittavan heidän syntinsä ja luottavat Jumalan lupauksiin. Jumalan lupaukset eivät pääty, kun aikamme täällä maan päällä päättyy, vaan ne ovat ikuisia. Muutamia vuosia sitten eräs ystävä piti puheen kirkossa ja mainitsi huoneentaulusta, joka oli jonkun pohjanmaalaisen talon seinällä:
Mieti
ELÄMÄN LYHYYTTÄ
KUOLEMAN VARMUUTTA
IANKAIKKISUUDEN PITUUTTA
Mielestäni noissa muutamissa sanoissa on hyvin kiteytetty ajatus siitä, kuinka meidän elämämme täällä on lyhyt, ohikiitävä hetki. Tuohon hetkiseen sisältyy kuitenkin mahdollisuutemme valita se, missä olemme kuolemamme jälkeen.
Uskonnollisuus keskittyy omaan suorittamiseen, moraalisesti oikein elämiseen sekä siihen, miltä näytämme ihmisten edessä. Ihminen voi ajautua itseriittoisuuden ja ylpeyden kuoppaan, jossa hän ei näe todellista tilaansa. Hän voi ajatella olevansa kelvollinen Jumalalle, koska hän kelpaa ihmisille. Hän käy kirkossa jouluna ja saattaa maksaa jopa kirkollisveroa.
Raamattu ilmoittaa kuitenkin selvästi, että ainoastaan Jeesuksen kautta voi pelastua. Hän on Tie, Totuus ja Elämä. Nöyrtyminen lapsen kaltaiseksi, tarvitsevaksi ja pieneksi voi auttaa näkemään Jumalan suuruuden ja mahdollisuudet. Raamattu lupaa, että Hän antaa meille oikeuden (voiman) tulla Jumalan lapsiksi, kun uskomme Häneen ja otamme vastaan Jeesuksen sovitustyön. Sinulle, joka mietit elämäsi suuntaa, tarkoitusta ja sitä, missä vietät iankaikkisuutesi, on olemassa Askeleet Jumalan luokse:
Jumala on olemassa. Hän on todellinen ja rakastaa Sinua äärettömän paljon. Hän haluaa olla yhteydessä Sinuun jokapäiväisessä elämässä. Hän rakastaa jokaista luomaansa ihmistä eikä halua olla erossa kenestäkään.
Olemme jokainen tehneet syntiä ja se pitää meidät erossa rakastavasta Jumalasta. Jokainen meistä on tehnyt vääriä asioita elämässään ja sitä kutsutaan synniksi. Synti rikkoo yhteytemme rakastavaan Jumalaan ja siksi olemme erossa Jumalasta.
Jeesus kuoli syntiemme vuoksi, jotta voisimme olla yhteydessä Jumalaan.
Jumala lähetti ainokaisen Poikansa kuolemaan syntiemme vuoksi, voidaksemme saada synnit anteeksi ja päästäksemme takaisin Jumalan yhteyteen.
Jumala tarjoaa meille armoa. Voimme pelastua uskomalla Jeesukseen.
Voimme saada syntimme anteeksi uskomalla Jeesukseen ja ottamalla Hänet elämämme hallitsijaksi. Näin pääsemme takaisin Hänen yhteyteensä.
Haluatko saada syntisi anteeksi?
(Lähde: Askeleet Jumalan luokse -sivusto, www.tuleuskoon.fi)
Aila Liukkonen