Median merkitys on jatkuvasti kasvanut, ja nykyisin sieltä löytyy ”se, mistä puhutaan”, ei enää välttämättä kylän juoruaidoilta. Koronasulun aikana normaali kanssakäyminen estyi ja median seuraamisesta muodostui useimmille tapa olla maailmassa. Median käyttö voi kuitenkin helposti mennä liiallisuuksiin. Jatkuva uutisvirta, usein negatiivinen, alkoi monilla viedä ajatuksia hyvin ahdistaviin sfääreihin. Mediasisällön taustalla olevat ajatukset ja arvot ovat monta kertaa ennemmin antikristilliset kuin kristilliset. Ne voivat huomaamatta alkaa ryöstää sisäistä rauhaamme. Minkälaisessa maailmassa vietämme aikaamme?
Kristilliseen uskoon liittyvien asioiden käsittelyssä on havaittavissa hämmentävä muutos, joka on tapahtunut viime vuosikymmeninä: Uskoon liittyviä asioita käsitellään mediassa harvoin, ja kun käsitellään, sävy on useimmiten negatiivinen. Viihteellinen media kuvaa uskoon tulemisen ”hurahtamiseksi”, eli jonkinlaiseksi mielenterveyden häiriötilaksi, virallisemmissa uutisissa nimitellään Raamattua Jumalan sanana pitäviä ”fundamentalisteiksi”, siis jonkinlaisiksi ääriajattelijoiksi.
Vuosisatainen kristillinen perinne on supistunut kotimaamme julkisuudessa jonkinlaiseksi arvopohdinnaksi tai hyväntekeväisyyteen liittyväksi järjestelmäksi. Evankeliumin ydin, pelastus Jeesuksessa ja sen seurauksena tapahtuva henkilökohtainen – ja myös yhteiskunnallinen – positiivinen muutos saavat palstatilaa enää lähinnä hengellisessä lehdistössä, vaikka aikamme tarvitsisi tätä toivon sanomaa ehkä enemmän kuin koskaan.
Henkilökohtaisesta maineesta on tullut ihmisille lähes tärkein pääoma, jota vaalitaan mm. sosiaalisessa mediassa monin eri tavoin, aina narsismiin saakka. Tuntuu siltä, että Jeesus koetaan tässä mediajulkisuudessa jonkinlaiseksi mainehaitaksi, ja myös uskovat ovat usein tulleet turhan varovaisiksi pitämään Hänen nimeään ja tekojaan esillä. Yhtenä pelkona voi olla leimautuminen oudoksi, vanhanaikaiseksi tai jopa hieman hurahtaneeksi. Itse asiassa kyse ei ole uudesta asiasta. Jo Jeesuksen aikana ”…useat hallitusmiehistäkin uskoivat häneen, mutta fariseusten tähden he eivät sitä tunnustaneet… Sillä he rakastivat ihmiskunniaa enemmän kuin Jumalan kunniaa.” (Joh. 42:43)
Olemme seurakuntana kymmenien muiden seurakuntien kanssa osallistumassa syksyllä mediamissioon. Rukoillaan sitä, että kotimaamme mediassa voisi tapahtua muutosta siihen suuntaan, jossa Jeesusta ei siivottaisi palstoilta pois tai yritettäisi vaientaa kuoliaaksi. Se on sinänsä mahdotonta, sillä Hän elää ja vaikuttaa edelleen!
Manu Rantanen