Usein ahdistun siitä, että en tiedä mihin suuntaan Jumala kutsuu minua. Tahtoisin tarkan suunnitelman häneltä henkilökohtaisesti parilla ihmeellä varmistettuna. Usein tämä johtaa siihen, että saan jonkin oivalluksen ja kysyn Jumalalta: ”Tämähän se suunnitelmasi minulle olikin, eikö niin Isä?”. Hätäilen ja päätän noudattaa jotain Suunnitelmaa, joka ei ole edes Jumalasta. Enkö olekin kuin Saul, kun hän rikkoo Jumalaa vastaan?
”…Mutta juuri kun uhri toimitus oli päättymässä, Samuel tuli. Saul meni Samuelia vastaan tervehtimään häntä, mutta Samuel sanoi: Mitä sinä olet tehnyt? Saul vastasi: Näin kansan hajaantuvan luotani , etkä sinäkään tullut määräaikaan mennessä. Filistealaiset olivat jo koolla Mikmasissa, minä ajattelin: Nyt he hyökkäävät tänne Gilgaliin, enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua. Siksi rohkenin uhrata polttouhrin." (1.Sam 13:10-12.)
Saul tarvitsi kärsimättömästi suunnitelman ongelmaansa ja hän sortui oman suunnitelmansa keksimiseen ja noudattamiseen. Saulille oli annettu käsky, jonka noudattaminen olisi auttanut hänen ongelmassaan; hän ei kuitenkaan tyytynyt siihen.
Saul ei ollut tyytyväinen Jumalan antamaan suunnitelmaan ja piti sitä puutteellisena oman tilanteensa ratkaisemiseen. Näin hän sortui pelottavaan vaihtoehtoon… ”enkä minä ole voinut pyytää Herralta apua.”
Jos siis emme turvaa Jumalan suunnitelmaan, emme turvaa Jumalaan. Tunnustan ja kadun, että olen itsekin turvannut omiin suunnitelmiini Jumalan sijaan. Saul menetti kuninkuutensa tämän synnin takia. Lopulta Herra hylkäsi Saulin. Vakavasta asiasta siis puhutaan.
Saulin ongelmana eivät olleet ne vaikeudet, jotka uhkasivat häntä vaan se, että hän ei muistanut Jumalan ilmoittamaa suunnitelmaa ja käskyä. ”…Odota seitsemän päivää, niin tulen sinne ja ilmoitan mitä sinun tulee tehdä.”(1.Sam. 10:8.) Odotetaan Jumalaa ja sitä, että hän ilmoittaa meille räätälöidyt, tahtonsa mukaiset suunnitelmansa. Odotetaan Jumalaa, hänen apunsa on sen arvoinen!
Odottavan aika...?
Mitä sitten voimme tehdä sillä välin, kun Jumalan tahdon mukaisesti odotamme Hänen suunnitelmaansa? Nimeän nämä vaikka "odotussuunnitelmiksi". Ensinnäkin voimme tehdä juuri päinvastoin kuin Saul teki. Voimme aina pyytää apua rukouksessa Jumalalta, kun emme tiedä mitä tehdä seuraavaksi ja kun tarvitsemme suunnitelmaa toimiaksemme. Rukoillaan apua Jeesuksen nimessä, se ei ole Jumalan tahdon vastaista missään tilanteessa.
Toiseksi meillä on lähetyskäsky, joka koskee jokaista Jeesuksen seuraajaa. Voimme aina tunnustautua Jeesuksen omiksi ja levittää ilosanomaa. (Enkä tarkoita nyt mitään lähetysmatkaa toiselle puolelle maailmaa; jos lähtisimme epäillen ja kärsimättömänä tällaiseen matkaan, niin toimisimme aivan kuten Saul!) Tarkoitan, että siellä missä olemme, voimme kertoa Jeesuksesta sopivaan ja sopimattomaan aikaan. Tämä onnistuu arjen keskelläkin, Pyhässä Hengessä.
Kolmanneksi tulee odotussuunnitelma, joka on räätälöity jokaiselle Jeesuksen Kristuksen seuraajalle. Varsinkin sellaisille, jotka odottavat Jumalan kutsua palvelemaan Hänen suunnitelmansa mukaisesti. Toisessa odotussuunnitelmassa mainitsin lähetyskäskyn. Nyt kysyn miten voimme kertoa Jeesuksesta, jos emme tunne häntä?
Kolmas odotussuunnitelma on siis Jumalan tunteminen. Tämä tarkoittaa mm. ajan viettämistä Raamatun parissa, hiljentymishetkiä Jumalan läsnäolossa ja rukousta. ”Kasvakaa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa” (2.Piet. 3:18).
