Eilen vietettiin Itsemurhien ehkäisypäivää. Siksi otsikkoni on SOS, tämä kansainvälinen hätämerkki. SOS tulee englannin kielestä "Save Our Soul", eli ”pelastakaa meidän sielumme”. Pelastakaa kuolematon sielumme, eikä esim. SOB, ”Save Our Body”, ”pelastakaa ruumiimme”. Tässä maailman ajassa rukoushuutomme on: Pelastakaa sielumme.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman, mutta menettää sielunsa? (Matt:16:26) Työssäni kohtasin monia itsemurhaa suunnittelevia nuoria. Yhteistä heille kaikille oli elämän, kuoleman ja tulevaisuuden pelko. Kuin epäpyhä kolminaisuus. "En jaksa elää, mutta en halua kuolla. Mikä tarkoitus elämällä on? Mitä teen elämälläni? Tuskaisia kysymyksiä riitti. Kerran vastaanotolleni hakeutui nuori, venäläinen insinööriopiskelija. Hän kertoi olevansa ateisti ja ihmetteli ongelmaansa: "Miksi vaivaan päätäni tällaisilla asioilla, kuten: Miksi olen olemassa? tai: Onko elämälläni joku tarkoitus? Tekisin itsemurhan heti, jos uskaltaisin!" Hänen mielestään ateisti on vapaa sielu, jonka ei tarvitsisi pohtia elämän tarkoitusta tai Jumalan olemassaoloa.
Kerroin, että meidän kaikkien elämällämme on tarkoitus, myös sinun. Siinä vaiheessa hän kysyi, uskonko Jumalaan. Sanoin uskovani, ja ihme kyllä, sain jatkaa kertomalla hänelle, että ”Jumala rakastaa sinua ja haluaa pelastaa sinut”. Piirsin maapallon ja hänet sinne yhtenä pienenä pisteenä. Kerroin, että maailmaan jää tyhjä aukko siihen kohtaan, missä sinä olit olemassa ja vaikutit. Monen ihmisen elämään perheessäsi, suvussasi, ystävä- ja opiskelijapiirissäsi jne., mikäli toteutat itsemurhan. Ja oletko varma, että itsemurha tuo helpotuksen kärsimyksiisi ka että saisit nukkua rauhaisaa ikiunta?
Kuolematon sielumme voi siirtyä taivaan ikuiseen iloon tai tuonelan kauhuihin ja vain Jeesus Kristus, syntisten Vapahtaja, voi pelastaa sielumme. Hänelle voimme lähettää hätämerkkimme: Pelasta meidän sielumme!
Eija Van Riezen