Tänä aikana saamme lukea tai kuulla, kuinka ihmiset tulevat ”ulos kaapeistaan.” Yleensä tuodaan julki oma, poikkeava, seksuaalinen suuntautuminen. Tai jotakin muuta, mitä on pidetty salassa. Milloin uskovat tulevat ulos kaapeistaan? Tunnustaen uskonsa Jeesukseen, elävään Vapahtajaamme? Usko, jota on ehkä piiloiteltu ihmispelossa?
Kuuntelin Radio Deissä haastattelua juuri ennen korona-ajan alkua. En muista ohjelman nimeä, mutta siinä haastateltiin tunnettua suomalaista näyttelijää. Olin pettynyt, kun tämä näyttelijä varoen mainitsi virsien olevan rakkaita hänelle. Mutta ei mitään muuta. Pari viikkoa myöhemmin hän oli jälleen samassa ohjelmassa, mutta nyt hän toi rohkeammin esille uskonsa Jumalaan.
Tässä ajassa ihmispelko on suurempi, kuin Jumalan pelko. Häpeämme ihmisten edessä, mutta emme Jumalan edessä. Itse olen kuin tämä näyttelijä. Korona-aika pysäytti ja muutti elämän arvojani reippaalla kädellä. Monet asiat muuttuivat elämässäni. Yksi niistä oli tunne siitä, että evankeliumia on vietävä kiireesti eteenpäin, aikaa ei ole hukattavaksi.
”Älkää pelätkö niitä (tai sitä) joka tappaa ruumiin, mutta ei voi tappaa sielua;
vaan enemmän pelätkää häntä, joka voi sekä sielun, että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Matteus 10:28. Näin sanoo Jeesus.
Suomalaisten suurinta pelkoa kartoitettiin joku vuosi sitten. Kuolemaa ei täällä pelätä, mutta julkista esiintymistä sitäkin enemmän! Pelko ja häpeä kulkevat kimpassa esiintymistilanteissa. Jeesus jatkaa Matteuksen evankeliumin luvussa 10, jakeessa 26 ja 32:
”Älkää siis pelätkö ihmisiä. Ei ole mitään peitettyä, mikä ei paljastuisi, eikä mitään salattua, mitä ei tuotaisi julki. Sen tähden joka tunnustaa minut ihmisten edessä, minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaissa.”
Rukoilen: Rakas Jeesus, anna meille rohkeutta tunnustaa Sinut ihmisten edessä,
ota pois ihmispelkomme, ettemme joutuisi sen ansaan. Voimme tunnustaa Sinua Jeesus, ajatuksin, sanoin ja töin. Siunata hiljaa mielessämme heitä, kenen kanssa olemme tekemisissä. Anna rakkauden voittaa pelko meissä, Jeesuksen nimessä, amen.
Eija van Riezen kirjoittaa aiheesta, joka meidän jokaisen tulisi ottaa sydämen asenteeksi niin, että se muuttuu asenteesta teoksi.
