Reilut pari vuosikymmentä sitten olin töissä Lyseolla siivoojana. Töissäni oli monenlaisia tilanteita ja niihin oman lisänsä toi eräs oppilas, vihreä lippalakkinen rasavilli, joka lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa pihisti jotain siivousvaunuistani – ellei sitten vienyt koko vaunuja jonnekin nurkan taakse piiloon.
Sanoin asiasta hänelle, välillä ystävällisesti, välillä vähemmän ystävällisesti. Nähdessäni vihreän lippalakin vilahtavan jossain käytävällä, otin jo suosiolla siivousvaunut luokkaan sisälle, jota olin siivoamassa. Varmuuden vuoksi laitoin oven lukkoon välttyäkseni suuremmilta siivouksilta.
Sen verran tuon villikon käytös sai kuitenkin ajatuksiani vangikseen, että purin kotona työpäivän tapahtumia – varsinkin sen jälkeen, kun ala-asteella oleva poikani sai kummitädiltään samanlaisen vihreän lippalakin. Poikani piti hatusta tosi paljon ja niinpä näin melkein punasta vihreän sijaan.
Oli ollut ehkä hankala päivä töissä ja nähdessäni kotona vihreän lippalakin, aloin moittimaan työpaikallani olevaa poikaa.
Nuorimmaiseni katsoi minua hetken, tuli eteeni ja sanoi: ”Äiti. Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään.”
Tuli hiljaista.
Oli pitkään hiljaista.
Ei tullut mitään hyvää sanottavaa mieleen tuolla hetkellä.
Tuo hetki jäi kuitenkin mieleen – jonnekin syvälle sielun maisemiin ja toiveeni on, että en tule sanomaa
unohtamaan tulevaisuudessakaan. Aina, kun tulee mieleen puhua ihmisistä pahaa tai arvostella heitä,
tuomita heidän tekemisiään, toivon, että muistan tuon poikani lauseen. Olen iloinen ja kiitollinen niistä
kerroista, jolloin se on tukkinut suuni ja ellei niin ole käynyt, voi mennä Jeesuksen ristin juurelle ja pyytää
anteeksi.
Raamatussa Psalmissa 107:42 sanotaan, että vääryyden täytyy tukkia suunsa.
Arvostelu, panettelu ja pahan puhuminen toisista ihmisistä ei kuulu Jumalan mielenlaatuun ja siksi se on
synti Hänen silmissään, vääryyttä Häntä ja ihmisiä kohtaan.
Raamattu kertoo Hengen hedelmästä Gal.5:22:ssa. Pyhän Hengen hedelmässä on monta ulottuvuutta,
mutta siihen ei mahdu vihamielisyys, riita eikä kateellisuus. Noista Pyhän Hengen ulkopuolelle jäävistä
seikoista voi lukea Gal.5:19-21.
Raamattu antaa myös selkeän ilmoituksen siitä, että ilman rakkautta meillä ei ole mitään pysyvää. 1 Kor. 13 koko luku kertoo siitä, mitä Rakkaus on. Tahtoessaan tietää, onko itse rakastava, voi laittaa oman nimensä rakkausmääritysten alkuun. Jos on rehellinen itselleen, voi tulla aika yllättävä totuus esille. Tuo Totuus voi kuitenkin parhaimmillaan johdattaa itse kunkin Jeesuksen Kristuksen luo, pyytämään Hänen apuaan ja myös uskomaan Häneen. Hän on luvannut auttaa ja uskomalla Häneen, voi kerran olla Hänen kanssaan taivaassa ikuisesti.
Aila Liukkonen