Nainen saapui vähän väliä tuomarin luokse ja pyysi ”auta minua asiassani ja saamaan oikeus”. Tuomari oli väärämielinen ja pitkään hän ajatteli, ettei halua auttaa tuota leskivaimoa. Nainen oli kuitenkin periksiantamaton ja päivä toisensa jälkeen hän saapui tuomarin luokse ja pyysi: ”auta minua asiassani.”
Jonkin ajan kuluttua tuomari alkoi miettimään, ”en enää jaksa kuulla tuota ainaista pyytämistä, toimitan oikeuden niin pääsen tuosta naisesta eroon. Hän tuottaa minulle paljon vaivaa. Ei sillä, että välittäisin ihmisistä tai pelkäisin Jumalaa, mutta naisen periksiantamattomuus ja ainainen pyytely käy hermoille.”
Näin ajatteli siis väärämielinen tuomari.
Vertauksen kautta Jeesus opettaa meille, että aina tulee rukoilla lannistumatta, näytti tilanne miten vaikealta tahansa tai vastaus kaukaiselta. Oletko sinä rukoillut jotain pitkään? Rukoillaan vielä vähän aikaa, vastaus pyyntöösi on lähempänä kuin uskotkaan!
Miten monta kertaa taaksepäin katsoessamme huomaamme Jumalan ihmeellisen uskollisuuden ja sen, miten rukouksiimme on totisesti vastattu. Itseäni joskus lähes hävettää, että tuli stressattua ja epäiltyä niin paljon, koska Herran käsi totisesti ei ole lyhyt auttamaan. Syvä kiitos valtaa kerta toisensa jälkeen, kun saa nähdä Isän hyvyyden ja rakkauden lapsiaan kohtaan. Voinko tehdä muuta kuin ihailla ja kiittää?
”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?” Ei viivyttäisi. Kunnia Jumalalle!
